maanantai 31. joulukuuta 2012

BLOGIHAASTE 2

Tässä vuoden viimeiset tekstit. Eli minun ja veljeni toinen blogihaaste, ideana on, että kuun alussa molemmat antavat yhden sanan ja näistä sanoista molemmat kirjoittaa tekstit. Yhteensä kaksi sanaa ja neljä tekstiä, ja tekstien julkaisu kuukauden viimeisenä päivänä. Tässä kuussa sanat olivat MUUTOS ja HIIHTORETKI. Veljeni tekstit löytyvät täältä http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2012/12/sanahaaste-ii.html ja minun alhaalta.

torstai 20. joulukuuta 2012

METSÄNVÄEN JOULU


Lumihiutaleet leijailevat maahan hiljalleen kuin höyhenet
Maa peittyy valkoiseen hattaraan, muokaten maiseman muotoja
Metsässä on hiljaista ja ilta pimenee
Lähimökin piipusta tupruaa savua ja ikkunoissa tuikkii valoa
Rauhallista ja kaunista, maisemaa piirtyy taivaanrantaan 



tiistai 18. joulukuuta 2012

ÄITIYTTÄNI

Mikä siinä onkaan, että äitiys ja vanhemmuus on jonkinlainen myytti, jotain jota verrataan, arvostellaan ja suoritetaankin. Ei aina vaan osata olla ja mennä tunteiden viemänä, luottaen siihen että itse vanhempana tiedämme mikä on meille ja lapsillemme on parasta. Jokainen lapsi ja perhe ovat oma persoonansa ja yksilönsä. Jokaisella perheellä on oma historiansa ja varmasti omat ongelmansa. Silti helposti ajattelemme, että noilla on noin helppoa. Ehkä siinä kohtaa voikin olla helppoa mikä meillä on hankalaa. Mutta varmasti jokaisella perheellä on omat haasteensa.

perjantai 14. joulukuuta 2012

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA -ELÄMÄÄ SYÖMISHÄIRIÖN KANSSA

Olen aika vähän kirjoittanut omasta syömishäiriöstäni, tosin nyt olen käsitellyt aihetta kirjoittamalla ja sarjakuvin. Nyt haluan jakaa aidon pätkän omaa syömishäiriö tarinaani. Ehkä tämä on se aihe ja kohta elämässäni jota olen hävennyt. En koe hävenneeni synnytyksen jälkeistä masennustani tai uupumustani, mutta syömishäiriötäni kyllä. Luulen häpeän johtuvan siitä, etten itsekkään tunnistanut tai ymmärtänyt olevani sairas, minulle tuntui vain tapahtuvan jotain omituista. Syömishäiriöni puhkesi ensimmäisen kerran ollessani 18-vuotias ja tämän jälkeen useampaan kertaan.




lauantai 8. joulukuuta 2012

SYNNYTYSMASENNUS VIE MUISTIN


MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA – SYÖMISHÄIRIÖSTÄ

Syksyn aikana toimiessani kokemusasiantuntijana erilaisissa tehtävissä minulta on paljon kyselty syömishäiriöstäni, selkeästi aiempaa enemmän. Olen aikani pyöritellyt teemaa päässäni ja miettinyt mitä ja miten kirjoittaisin siitä, en missään nimessä halua mitään ohjetta kirjoittaa, miten laihtuu parhaiten. Koen aiheen vaikeaksi kirjoittaa, kokemuksesta kirjoittaminen antaa kuitenkin toivottavasti vertaistukea ja lisää ihmisten ymmärrystä sairautta kohtaa. Olen viime päivinä piirtänyt aiheesta monta sarjakuvaa, joka onkin ollut mielenkiintoinen tapa sukeltaa aiheeseen. Voisin verrata syömishäiriötä riippuvuuteen sekä tunteiden hallintaan. Syömishäiriössäni tulin ikään kuin riippuvaiseksi siitä nälän ja painon laskun tunteesta. Samalla tämä tunteen ja kehonhallinta loi tunteen, että voin itse vaikuttaa olooni, hallita tunteitani. Toiset oireilevat juomalla, toiset stressillä ja minä itseäni sekä vartaloani kiduttamalla olemalla syömättä.


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

TATTOOTA

Meidän perheellä on kai hieman omituinenkin tapa tehdä melkein aina ja kaikki yhdessä, lapsemme ovatkin nähneet ja kokeneet kaikenlaista. Joskus on suuresti hämmästelty tapaamme kuljettaa lapsia mukanamme esim. tatuoijalle. Toisaalta jos sukulaiset ja hoitoapu asuu 300–500 km päässä ei monesti ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa kaikkeen lapset mukaan. Monesti vaihdamme myös lennosta kun toisen kuva on saatu valmiiksi. Joululahja kuvaa odotellessa mieleeni tuli hauska sarjakuva…

perjantai 30. marraskuuta 2012

BLOGIHAASTE

Vajaa vuosi sitten innostuin blogin kirjoittamisesta, kun olin puolisen vuotta lukenut veljeni Magnuksen blogia. Nykyisin luemme ja kommentoimme ahkeraan toinen toisemme tekstejä. Opin häneltä suunnattomasti. Omat tekstini liittyvät lähes yksinomaan masennukseeni, uupumukseeni ja syömishäiriööni. Veljeni kirjoittaa monipuolisesti eri tyyleillä sekä aiheista. Ehdotin veljelleni blogihaastetta, lähinnä siksi että oma kirjoittamiseni monipuolistuisi, ehkä. Ideana siis että, kumpikin antaa kuun ensimmäisenä päivänä sanan. Eli yhteensä meillä on kaksi sanaa, josta molempien pitää kirjoittaa, omasta ja toisen antamasta sanasta. Kaksi sanaa, neljä tekstiä, mielenkiintoista. Tekstit julkaistaan kuun viimeisenä päivänä ja katsotaan mitä on syntynyt. Tyyli on vapaa, kunhan jonkinlainen teksti syntyy. Tämä on ensimmäinen kuukausi, sanat ovat tuho ja sateenkaari. Tuho on veljeni antama sana ja sateenkaari minun. Tässä ovat minun tekstini, novelli ja runo. Veljeni tekstit löytyvät täältä http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2012/11/sanahaaste.html

lauantai 24. marraskuuta 2012

VIRTUAALITUKEA

Alkaa tuntua siltä, että sarjakuvien piirtämisestä alkaa tulla positiivinen ”riippuvuus”. Tässä siis ehdottomasti kuukauden viimeinen sarjakuva. Muutenkin tässä kuussa on tullut tuotettua paljon tekstiä, valokuvia ja piirustuksia. Kirjoittelen mm Helmi ry:n Helmi lehteen http://www.mielenterveyshelmi.fi/?lehti ,  ja sitäkin olen tässä marraskuussa puuhaillut.

torstai 22. marraskuuta 2012

PERHEENLISÄYSTÄ

Perheemme kasvoi hiljattain energisellä brasilianterrierillä. Koira on tuonut super paljon iloa ja lämpöä koko perheellemme. Tietysti pennun kasvatuksessa on omat haasteensa ja vastuunsa, koimme kuitenkin että nyt on sopiva koiran hankinnan hetki. Koira on lenkkikaverina aikuisille ja koko perheen metsäretkillä, leikkikaverina lapsille ja unikaverinakin toimiin lapsilla ja aikuisilla. Omassa lapsuuden perheessäni on aina ollut koira tai koiria, samoin veljellä ja sisarellani on koirat, koiraihmisiä siis. Kun lapset ovat vähän isompia, on tilaa uudelle perheenjäsenelle. Joinakin aamuina kuuden aikaan kadulla kakkoja pussiin noukkiessa tai yöllä haukuntaan herätessä miettii tietysti, onko tämä hauskaa. Mutta kyllä sen taas unohtaa kun koira hipsuttelee illalla varmistamaan, että lapset nukkuvat turvallisesti sängyissään tai järsii onnellisena luutaan jaloissani kun kirjoittelen yksin koneellani.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

ISÄKIN KAIPAA LEPOA

Niin monesti törmää oletukseen, että synnytyksen jälkeinen masennus on vain äidin ”ongelma”. Totuushan on se, että koko perhe kärsii, kokee ja elää masennuksen kanssa, se ei millään voi olla vaikuttamatta mieheen ja lapsiin. Miten se vaikuttaa, onkin ihan toinen juttu. Onnisen perheen sarjakuviin pyrin tuomaan esiin myös muiden perheen jäsenten elämää ja kokemaa, mahdollisesti muidenkin läheisten. Mies uurastaa päivän töissä, on huolissaan perheestään, eikä yhtään tiedä mitä kotona odottaa. Isäkin kaipaa välistä lepoa.

 

tiistai 13. marraskuuta 2012

PERHE ONNINEN – TARINA ALKAA

Olen hurahtanut, ainakin hetkellisesti, sarjakuvien piirtämiseen. Mieheni osti minulle viime viikolla kunnon tussit, aiemmin olen lainannut ja tuhlannut kaikki lasten mustat tussit, ja nyt kuvia tupsahtelee koko ajan. Onnisten perheen elämässä on mukana myös värit. Onnisen perhe on ihan tavallinen suomalainen perhe, jolle sattuu ja tapahtuu aivan kuin kaikille muillekin. Aiemmin olen käsitellyt blogissani tunteitani ja kokemuksiani valokuvin ja kirjoittamalla. Katsotaan mitä tapahtuu kun mukaan astuvat sarjakuvat. Joitakin äitiyteen liittyviä sarjakuvia olen jo julkaissutkin. Sarjakuvan kautta pyrin tuomaan esiin ja käsittelemään myös niitä positiivisia ja onnellisia asioita. Useinhan nämä jäävät taka-alalle kun perheessä on rankkoja kokemuksia vaikeasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, uupumuksesta ja syömishäiriöstä. Toisaalta haluan tuoda esiin myös niitä muiden perheenjäsenten näkemyksiä siltä osin kun pystyn.


lauantai 10. marraskuuta 2012

ÄITIYTTÄ ISÄN SILMIN

Huomisen isänpäivän kunniaksi isien näkökulmaa, mahdollisesti voisi olla tällaista. Mahtavaa isänpäivää kaikki isät ja perheet!

perjantai 9. marraskuuta 2012

SYNNYTYKSEN JÄLKEEN

Jotain mitä voi tapahtua. Humoristista muistelua heille jotka ovat synnyttänee tai olleet mukana tukena. Tiedoksi heille jota eivät ole synnyttäneet tai olleet
mukana.


torstai 8. marraskuuta 2012

ÄITI JA VAUVA

Kun alkaa potuttaa, pitää tehdä jotain kivaa. Minulle se monesti tarkoittaa sitä, että pitää luoda jotain. Näin huolehdin itsestäni. Ja elämässähän joskus potuttaa, isot tai pienet asiat. Potutukseen ja moneen muuhunkin auttaa huumori. Pikkusisareni sanoi joskus, että minua auttoi toipumisessa kyky nauraa itselleni. Pienellä huumorilla käsittelen tänään kokemaani.




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA – KESKENERÄINEN KULKIJA MATKALLAAN




Voimmeko itse vaikuttaa ketä me olemme, mihin me kuljemme. Vaikeuksien, ongelmien ja surujen kohdatessa helposti syyttää muita ja ympäröivää maailmaa. Hukkuu vihaan ja katkeruuteen, miksi minulle kävi näin, miksi minua kohdellaan näin. Voimmeko kuitenkin itse tarttua ohjaksiin ja ohjata elämäämme toiseen suuntaa. Hyväksyä tietyt tosiasiat, muuttaa itsessämme se mikä pystytään, muuttaa omaa asennettamme. Joskus voi olla paikalla tehdä myös radikaaleja muutoksi, hypätä tuntemattomaan, pelottavaankin. Sieltä ehkä voi löytää ihan toisenlaisen totuuden ja elämän. Joskus sen onnen voi löytää todella yllättävästäkin paikasta. Pienikin muutos voi toisinaan olla suuri, aina sei tarvita niitä suuria hyppyjä. On uskallettava kuunnella sydäntään. Joissakin tilanteissa on myös kuunneltava järkeään, ettei haavoitu.

tiistai 30. lokakuuta 2012

KUOPUKSEMME


Äiti ja lapset flunssassa, äiti jaksaisi nukkua koko päivän, lapset eivät. Kuopuksemme täyttää tällä viikolla viisi vuotta. Hänen kanssaan keksin tänään työstää runoa sairaspäivän ratoksi. Tämmöinen meiltä syntyi:

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

KOHTI SYKSYÄ


Töppöseni kuljettaa
eteen taakse elämää
kohti syksyistä vaahteraa


Katseeni kuljettaa
kirkkaasta pimeään katua
kohti sateista asfalttia
 


tiistai 16. lokakuuta 2012

EPÄTODELLINEN MINÄKUVA


Kun sairaus sekoittaa mielen
Saa näyttämään rumalta
Saa tuntemaan itsensä huonoksi

Kun kohtaa toipumista
Saa silmät totuudelle
Saa hiljalleen itsetunnon takaisi

Kun saa käsiinsä toipumisen kauneuden
Saa nähdä todellisen totuuden
Saa tuntea itsensä kauniiksi ja upeaksi
-Saila 2012-



sunnuntai 14. lokakuuta 2012

ÄIDIN PIENET TUNTOSARVET


Tämä runo syntyi elämästä ja sen menosta, lasteni kanssa käymästä vuorovaikutuksesta ja ihmeellisestä maailmasta. Minun sisäinen pieni tyttö nauttii saadessaan piirtää, maalata ja askarrelle lasteni kanssa. Eilen piirsin nelivuotiaani kanssa sarjakuvaa ja poika oivalsi sen heti. ”Ensin on päivällä pahamieli, sitten on tuskainen ja illalla hyvämieli”. Jokunen aika sitten maalasimme lasten kanssa yhdessä, seitsemänvuotiaani maalasi tunnemittarin. Tunnemittarissa keltainen oli tosi hyvä mieli ja mitä tummempaan menee sitä kurjempi mieli on. Erittäin nerokas oivallus minusta!! Ei ehkä oikeaoppista tunteisiin tutustumista mutta mahtavaa kokemusta käsitellä omien lasten kanssa vaikeaa asiaa, tunteita. Tässä runoni ja sarjakuvani. Mahtavassa onnen tunteessa tätä kirjoittelen.

lauantai 6. lokakuuta 2012

PELKOA JA POLITIIKKAA


Kun sisällä velloo suunnaton määrä tunteita, joiden pelkää karkaavan hallinnasta. Kuinka yhteen pieneen ihmiseen, yhteen äitiin mahtuukaan se määrä oloja ja tunteita. Ylitseni ja lävitseni vyöryi kiukkua, raivoa, tuskaa, vihaa, katkeruutta, huolta, ahdistusta, pelkoa, hätää, paniikkia ja avuttomuutta.  En tiedä mihin olisin ne kaikki tunteet laittanut, kuinka olisin niitä kaikkia voinut jotenkin käsitellä, kenties lieventää. Tunteiden vyöry oli totaalisen valtaisi. Tunsin tukehtuvani tunteisiini. Olen täysin ymmällä mistä kaikki tunteet vyöryvät, mitä se tarkoittaa, miksi ne pelottavat minua. Pelkäsin niin, että yritin vetäytyä kippuralle, laittaa silmät ja korvat kiinni, jotten aistisi niitä. Tämä ei kuitenkaan auttanut yhtään, tunteet olivat minussa. Minä todella pelkäsin, etten ehkä pysty hallitsemaan niitä. Pelkäsin tunteiden ottavan vallan, sekoittavan minut, ajavan minut tekemään jotain päätöntä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA – MATKALLANI


Poisti toi viime viikolla komean todistuksen, Saila Turkka on suorittanut Mielen avain – hankkeen kokemusasiantuntijakoulutuksen. Koulutus antoi osallistujalle valmiuksia toimia erilaisissa kokemusasiantuntija tehtävissä mielenterveys- ja päihdetyönkentällä! Voisin katsoa, että matkani kokemusasiantuntijaksi on kestänyt vuodesta 2007 ja nyt on saavutettu yksi etappi elämässä. Viisi vuotta kuulostaa aika pitkältä ajalta ja onkin sitä, mutta on ollut täynnä kasvua, kehitystä ja ennen kaikkea itsetutkiskelu ja itsensä rakentamista. Kasvun voidaan katsoa huipentuneen kokemusasiantuntuja koulutukseen, joka auttoi jäsentämään sitä mitä todella haluaa jakaa ja mitä haluaa tehdä. Matkani tietysti jatkuu, mutta välistä täytyy pysähtyä välietapeille, pysähtyä ja katsoa saavutuksiaan! Ehkä kasvunmatka alkaa jo lapsuudesta, ensimmäisestä parkaisusta, mutta lähdetään kuitenkin matkaan sieltä vuodesta 2007…

lauantai 22. syyskuuta 2012

LUONNON VÄREJÄ

Kun energiatasot ovat alhaalla ja stressitasot ylhäällä, täytyy ottaa tilaa ja aikaa. Tilaa ja aikaa itselleen. Olen viime viikkoina tehnyt muutamia energia kävelyitä yksin sekä yhdessä lasten kanssa, syksyisessä kauniissa metsässä. Syksyinen raikas sää puhdistaa ja virvoittaa kummasti. Luonnon kauneus ja väriloisto saa minut havahtumaan vaihtuvaan vuodenaikaan. Samalla luonto muistuttaa jälleen kerran omasta kauneudestaan, ihmeellisyydestään ja ainutlaatuisuudestaan. Kuinka usein vain kuljemme ohi näkemättä sitä kauneutta, joka meille vielä ihan ilmaiseksi tarjotaan. Vuodenkierron mukaan vaihtuvilla teemoilla. Kyllä Suomen luonto on todella kaunis kun pysähtyy katsomaan.


tiistai 11. syyskuuta 2012

OLOJA


Istuu vain ja tuijottaa
Olo on sisältä hyvin, hyvin hento
Olen hauras ja haavoittuva
Olemus pääsee karkuun vartalosta, tarttuu vain hivenen kiinni varpaan päästä
Pää kaipaisi irti ottamista, kaiken kuonan kaatamista roskakoppaan
Käsin kosketeltavaa väsymystä
Keskittyminen muualla, ei paikalla
Jännitystä kuin hyökyaaltoja
Täysin jumissa
Hiljaa istumista, olojen selvittämistä
Tätä minä en valinnut, tämän minä sain
-Saila 2012-
 

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

SILLALLA


 Kaunis ja koristeellinen tai ruma ja karu, monia siltoja matkalla
Katsoja näkee oman totuuden
Eilen erilainen, tänään toisenlainen, huomenna muunlainen
Silta, yhdistävä ja erottava
Ennen niin tuttu ja turvallinen, yhdistävä
Huomenna pelottava ja erottava, täytyy valita puolensa
Kumman suunnan valitsee, vai pudottautuuko alas
Hyppy tuntemattomaan vai takaisin tuttuun ja turvalliseen
Luovutanko, pudottaudunko kokonaan sillalta
Vaikka tuttu ja turvallinen olisi hieman tuskaisa, tietäisi mitä löytää
Uuteen tuntemattomaan, epävarmaan ja jännittävään, mahdollisuuteen jota ei tunne ollenkaan
Kun on sairas, ei uskalla hypätä uuteen, ottaa riskejä
Kun on sairas, ei osaa tehdä edes päätöksiä, ei pysty valitsemaan, ei luota itseensä

keskiviikko 22. elokuuta 2012

PALJAS


Milloin ihminen on heikoimmillaan? Mahdollisesti silloin kun heitetään ihmisjoukon keskelle alasti? Paljaana, kykenemättä suojautumaan tai piiloutumaan mihinkään. Täysin toisten armoilla. Tekee mieli käpertyä kippuraan, jos saisi edes hivenen suojaa katseilta, kylmyydeltä ja kivulta. Tekee mieli piiloutua ja kadota olemasta. Itsevarmuus täysin hukassa, häpeän tunnetta omasta itsestään. Täysin suojaamaton, jolloin kaikki iskut ja lyönnit tuntuvat lujemmilta, kuin jos olisi edes joku vaate suojana. Tältä masentuneestakin voi tuntua, kokemukselta vailla minkäänlaista suojaa maailman pahuudelta, omalta olotilaltaan, surulta ja tuskalta…

torstai 16. elokuuta 2012

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA


Äidin omaa aikaa, kuppi lempi teetä, napista kuuluu menneiden vuosien kotimaisia. Aikaa pohtia ja ajatella, aikaa kirjoittaa rauhassa. Aikaa jäsennellä ajatusvirtaansa päästä sormiin, sormista edelleen näppäimiin ja tietokoneen ruudulle, lopulta ehkä blogiin. Tämä on yksi tapani purkaa tunteita ja fiiliksiä, sekä tutkaille itseäni. Nyt pohdin ja kirjoittelen omasta kokemusasiantuntijuudestani, mitä se minulle merkitsee.

maanantai 13. elokuuta 2012

MEREN SYLI


Tyttö kävelee meren rantaan
Tuuli hivelee kasvoja
Katse kulkee meren tyrskyihin
Miettii, miltä tuntuisi hypätä meren syleilyyn
Olisiko se lämmin syli
Olisiko se synkkä syvyys
Valoisa ja rauhoittava
Pimeä ja pelottava
Toisiko meren syli helpotuksen
Lisäisikö loputon meri tuskaa
Vilkaisee vielä merelle
Siirtää tuulen lennättämän hiussuortuvan kasvoiltaan
Jatkaa kävelyään
-Saila 2012-


sunnuntai 12. elokuuta 2012

AHDISTUS

Kun on käynyt läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen ja uupumuksen, saa eri elon vaiheet pintaan menneitä tunteita ja kokemuksia. Asioiden käsittely vie aikaa, paljon aikaa. Oma äitiys muistuttaa kauniisti ja rumasti menneistä peikoista. Näistä ajatuksista syntyi:

tiistai 31. heinäkuuta 2012

KOLMENKYMPIN KRIISI

En ole oikein koskaan uskonut kolmenkympin kriisiin tai vähintäänkin ihmetellyt mitä kummaa se oikein tarkoittaa. Ihan huuhaata koko juttu! No tällä viikolla tulee täyteen 30- vuotta ja täytyy kyllä tunnustaa, että jonkinmoista kriisiä pukkaa! Tilanteeseen tuo omaa herkkyyttään myös se, että muutaman viikon päästä esikoinen aloittaa koulun. Valtava tunne myräkkä siis hyökymässä ylitseni, kuinka pieni lapseni selviää yksin suuressa maailmassa (äitinä on lupa vähän ylidramatisoida) ja onko minusta tulossa muka aikuinen. Vieläkö voi kutsua itseään tytöksi 30 -vuotiaana? Olenko muka jo niin vanha ja onko lapseni jo muka niin iso että menee kouluun?

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

ELÄMISEN ONNEA

Siitä kokemuksesta kun elon riemu on hukassa, siihen hetkeen kun kaikki on taas kaunista.
Käärme luikertelee paratiisiin
Ehkei paratiisiin, onnelaan kuitenkin
Usva alkaa täyttää huonetta, valtaa tilaa
Huivi kuristaa kaulaa
Jokin lyö palan kurkkuun
Väsyttää, muisti pätkii
Kiukuttaa, turhauttaa
Ahdistaa, ei sovi muottiin
Pelkään murtuvani
Hymy katoaa, on poissa
Yhä useammin päätä hakkaa sisältäpäin harmaisiin haalareihin sonnustautuneen miehet, lekalla.
-Saila 2012-

torstai 12. heinäkuuta 2012

KESÄ

Kesä ja kärpäset, kaiken pitäisi olla kaunista. Elämäni rankimmat hetket sijoittuvat neljän vuoden takaiseen kesään. Silloin koin synkimmät, rajuimmat, tuskaisimmat hetket ja sen syvimmän pohjakosketukseni. Pidän todella kesästä, silti väistämättä mieleen hiipi ajatus siitä voiko tuo kesä palata ja ilmestyä mustana möykky mörkönä elämääni. Möykky joka vei kauneuden kesästä, tukki nenäni tuoksuilta ja laski varjon päälleni niin, etten tuntenut lainkaan kesän lämpöä.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

MENNEIDEN TUNNETTA ESIIN


Siivoilin tässä kesäloman kunniaksi pöytääni ja paperikasojani. Pinoista löysin vihkon johon olen kirjoittanut ajatuksiani viime talvena, ollessani mukana teatterityöpajassa, joka käsitteli synnytyksen jälkeistä masennusta ja vanhemmuutta ylipäänsä. Työpaja nosti esiin valtavasti menneitä muistoja ja kokemuksia. Menneiden tunnetta esiin. Ihana tunne kun sen voi kertoa.
Se puristava tunne sisällä
Kuolettava kokemus
Kokemus joka murskaa sisimpääni
Loputon kipu ja tuska
Viimeinenkin valo hukkuu pimeään
Miten sieltä eteenpäin
-Saila 2012-


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

KOHTAAMINEN

Tällä viikolla tuli kuluneeksi puoli vuotta ensimmäisestä blogi julkaisustani. Kirjoittaminen on ollut todella antoisa harrastus ja kaikkiaan takana mielenkiintoinen puoli vuotta. Kirjoittamista olen harrastanut enemmän tai vähemmän aina.  Kirjoittaminen on tapani käsitellä asioita, valokuvien käyttö tuo itselleni monipuolisuutta asioiden käsittelyyn. Alkujaan innoituksen blogin kirjoittamiseen sain kun olin seurannut veljeni blogia vajaan puoli vuotta. Toisaalta halusin myös jatkoa kadonneelle facebook ryhmälleni - Oman elämänsä prinsessa. Puolen vuoden kunniaksi haluan kertoa eräästä kohtaamisesta elävästä elämästä. Niin monesti kun olen kyseenalaistanut ja ihmetellyt hoitojärjestelmää, täytyy sitä vuorostaan kehua.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

TYTTÖJEN ELÄMÄÄ


Sukkahousut jalkaan, uusi päivä alkaa
Heippa ja soitellaan
Tytöt tahtoo pitää hauskaa (hauskaa)
Eikä sitä peittele
(Alatalo, Rinne)

Mikko Alatalon, Tytöt tahtoo pitää hauskaa laulussa, on jotain ihanaa keveyttä ja huolettomuutta. Laulu kertoo loistavasti tyttönä olemisen tärkeydestä ja ihanuudesta sekä tyttöjen välisestä yhteydestä,jota monesti vain tytöt ymmärtävät. Ihanaa tyttönä olemista.

torstai 14. kesäkuuta 2012

ETSIMÄSSÄ


Vanhoja tekstejä, uusia kuvia...


ETSIN
Totuutta etsimässä.
Miksi näen kaiken niin toisin.
Olenko liian erilainen.
 Tuntuu pahalta.
Aivan kun en kuuluisi joukkoon.
Kuulun jonnekin muualle.
Etäällä ja erillään muista.
Yksinäinen sielu, musta lammas.
Vaellan, etsin totuutta.
Etsin paikkaa sopivaa.
Kotia sielulle.
Rauhaa mielelle.
Paikkaa totuudelle.
-2009-

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

”HÖTTÖINEN OLO”


Paluu menneeseen, sukellan taas muistoihin. Takaisin niihin hetkiin kun istuin neuvolassa vauvamahani kanssa. Palaan niihin moniin koettuihin hoitokontakteihin, eri hoitajiin, eri näkemyksiin. Kun odottaa toista lastaan, mielen täyttää epävarmuus yhtälailla kun ensimmäistäkin odottaessa. Olo oli todella höttöinen, järki tuntui seisovan, oli niin äärettömän pahamieli, oli kovin hauras. Jotain mystistä pahaa oloa, jota ei itse ymmärrä. Ei ymmärtänyt olevansa sairas.
 
Minulle on väitetty, neuvolassa tunnistetaan äitien masennus! Tunnistetaanko? Jos äiti ei itse ymmärrä mitä on tekeillä, mitä minulle tapahtuu. Huomataanko mitään jos ei itse osaa sanoa olevansa masentunut. Toki odottaessa mielialat voi heilahdella, voi olla pahoinvointia ja vellovaa oloa, ihan vain siitä syystä että on raskaana. Entä jos siinä on muutakin! Tai kuinka huomataan, tai pohditaanko olleenkaan isän hyvinvointia ja jaksamista? Perhe on kuitenkin kokonaisuus, ja lapsen hyvinvoinnin kannalta on tietenkin olennaisen tärkeää, että kaikki perheessä voi hyvin!

torstai 31. toukokuuta 2012

TYHJYYTTÄ / KEVEYTTÄ


Sisällä on niin paljon pahaa, mustia möykkyjä. Masennuksen ja uupumuksen tuomia mörköjä. Toisaalta sitä tyhjyyttä, kun ei ole mitään mistä saisi otteen, ei osaa mitään. On vaan hukassa ja tyhjä olo. Kun elämä tuntuu tyhjältä ja turhalta. Menneistä kokemuksia ja eheytymistä pohtien.

perjantai 25. toukokuuta 2012

NE TÄRKEIMMÄT


Lapseni ja perheeni ovat määritelleet minut monella tapaa viime vuosia. Välistä hukkasin itseni ja sairastuin. Olin vain äiti, en osannut muuta. Kasvoin uudelleen tytöksi, naiseksi, minuksi. Jokainen kuoppainen tai tasainen tie on tähän tarvittu ja ollut omalla tavallaan arvokas. Perheeni on elämäni. He jaksoivat minun kanssa ja kannattelivat eteenpäin. Arvokkaina ja aarteina.

maanantai 21. toukokuuta 2012

LÄHEISET KANSSAMME



LÄHEISET KANSSAMME
Mitä läheiset kokevat kanssamme.
Miten läheiset kulkevat vierellämme.
Miten läheiset jaksavat kanssamme.
Miten läheiset kokevat sairautemme.
Miten läheiset kärsivät oireistamme.
Miten läheiset tuntevat toipumisemme.

lauantai 12. toukokuuta 2012

KAUNIS ÄITIYS


Näinä päivinä pohtii taas äitinä olemisen kauneutta kun viikko huipentuu äitienpäivään. Miettii äidin roolia. Miettii omaa äitiä, isoäitejä ja omaa äitiyttä. Tänä vuonna niin kauniin onnellista, ihanaa ja kevyttä äitiyttä. Ihanaa vaan nautiskella äitiyden roolista, upeaa olla kahden lapsen ÄITI. Olen halunnut niin kauan äidiksi kun vain muistan. Sitten kuin vauva syntyi, olin kummissani kun en rakastunut vauvaan heti ensi silmäyksellä, vaikka olinkin jostain lukenut että niin voisi käydä. Oli jotenkin omituista. Olinhan kantanut tuota ihanaa pikkuista sisälläni kuukausia, tuntenut iskut ja potkut vatsassa, silti ihan uusi kaveri.  Pian kuitenkin rakastuin, rakastuin ihan kokonaan ja täysillä. 

Seuraavaksi yllättikin arjen rankkuus ja yksinäisyys. Se ettei jaksa tai osaa, on ihan hukassa. Epäilys siitä onko minusta äidiksi, osaanko minä. Epävarmuuden syövereistä huolimatta tuli voimakas halu saada toinen ihana pikkuinen. Raskaus ajan odottaen tulevaa innokkaasti ja pelokkaasti. Kuinka osaan ja selviän kahden pienen kanssa. Myllerrystä ja voimakkaita tunteita laidasta toiseen. Vauva syntyi, rakastuin, arjesta selvittiin jotenkuten.

tiistai 8. toukokuuta 2012

NUKU KULTA, NUKU!!


Et nuku sairaalassa, et nuku kotona
Ei tuttia, ei pulloa, pelkkää rintaa
Ei kelpaa isä, ei kelpaa täti, kelpaa vain äiti
Et nuku pinnasängyssä, et nuku kapalossa, nukut vain vieressä
Pelkäätkö pimeää, pelkäätkö yksin, pelkäätkö unta
Erottaako uni, kadottaako uni, pelottako uni
Heräät yhdesti, heräät kahdesti, heräät jo kahdennenkymmenennen kerran
Et nuku vauvana, et nuku taaperona, nukutko jo kouluiässä?

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

NÄKYMÄTÖN


Viime viikkojen aikana lööpeissä ja mediassa on ollut esillä päihde- ja mielenterveyshoitoon pääsyn vaikeus. Ihmiset menevät äärimmäisen huonoon kuntoon, ennen kuin heidän hätänsä kuullaan. Tietysti osa ei koskaan hakeudukaan hoitoon. Kun keskustelee mielenterveys- tai päihdekuntoutujan kanssa, keskustelu päätyy aika usein siihen kuinka hoitohenkilökunta ei kuule tai näe meitä. 

tiistai 24. huhtikuuta 2012

SAIRAS MIELI


SAIRAS MIELI
Mieleni oli sairas.
Sai minut tuntemaan ja kokemaan.
Ajattelemaan pahoja.
Vastustamaan todellisuutta.
Näkemään rumuutta ja harmautta.
Ei uskonut, ei toivonut.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

MIKSI SATUTTAA ITSEÄÄN


Niin monesti olen pohtinut kuinka upeaa ja hyvin toimivaa vertaistuki voi olla, ainakin minulla. Tällä viikolla vertaistuen kautta esille nousi aihe itsensä satuttaminen, viiltäminen. Viiltämistä en ole harrastanut vuosiin, jossain vaiheessa keksin tilalle syömisestä kieltäytymisen ja itsensä rääkkäämisen kuntoilemalla. Tavallaan syömishäiriö toimii samalle tavalla itsensä satuttamisena, jotain jota voi hallita itse ja näkee tulokset. Jotain ihan ”hullua”. Itseni viiltämisestä en ole paljoakaan puhunut, en tiedä miksi. Se on vaan jäänyt, ei ole ollut kohtalotovereita, ketään kuka voisi vähääkään ymmärtää. Tällä viikolla löytyi vertaistukea asiaan ja aloin pohtia mennyttä viiltämistä. Pohtia miksi, vastausta en välttämättä tarvitse riittää pohdinta…


torstai 12. huhtikuuta 2012

KUKA



MINÄ ITSE
Tässä sitä miettii ja rakentaa minuutta uudelleen.
Vai rakennanko itse itseni ensimmäistä kertaa nyt.
Olenko rakentunut muiden mielipiteiden vallassa.
Hukannut minuuteni.

Tullakseen täydeksi itseksi täytyy kai olla viisas.
Oppia toisilta, oppia itseltä, oppia elämältä.
Oppia tuntemaan, oppia kokemaan, oppia ymmärtämään.
Todella surullista ja raskasta.

Kaikki tuntuu hyvin epäreilulta.
Vaikka tiedän, ei elämä koskaan reilua olekaan.
Olen surullinen.
-2009-


maanantai 2. huhtikuuta 2012

ÄITIYDESTÄNI

Äitiydestäni vanhaa ja riipaisevaa tekstiä. Sieltä on noustu ja selvitty, vaikken noina hetkinä siihen uskonutkaan. En uskonut toipuvani ja pystyväni nauttimaan täysillä elämästäni ja äitiydestäni. Kamalia ajatuksia jotka vain tulivat päähäni, vaikken tahtonut. Ajatuksia jotka eivät menneet pois vaikka kuinka käskin!


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

ROMAHDUKSESTA TÄHÄN PÄIVÄÄN


Olen ollut pari viime viikkoa mukana teatteri työpajassa jossa olemme käsitelleet synnytyksen jälkeistä masennusta ja vanhemmuutta teatterin keinoin eri harjoitteiden avulla. Tämä on ollut aivan mielettömän upea kokemus ja täysin uudenlainen minulle. Omaankin tarinaani on löytynyt tällaisen tutkiskelun kautta aivan uusia polkua. Jotain ihan upean koskettavaa ja rakentavaa. Se kohta kun voi nauraa itselleen, on itse asiassa mielettömän parantavaa. Kun synkistäkin kohdista nousee jotain kaunista.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

TODELLISUUTTA


Menneitä kokemuksia pohtien…

TODELLISUUTTA

Äiti istuu ratikassa.
Tuijottaa mustaa maisemaa ikkunasta
Huokaa väsymystään.
Haaveilee hetken helpommasta.
Palaa takaisin todellisuuteen.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

AJATUKSIA…


Paljon pyörii päässä ajatuksia ja oivalluksia, ihan uusiakin. Sitä kuvittelee jo niin moneen kertaan kolunneensa oman tarinansa läpi, oman masennus/uupumushistorian, ettei enää uutta löydy. Mutta niin sitä vaan yllättää itsensä, löytää ihan uutta ja oppii itsestään. Tilanne jossa pääsi näkemään itsensä ja kokemuksensa ikään kuin ulkopuolelta, näyttikin minulle paljon uutta. Mielenkiintoista ja kipeääkin, mutta tarinaa joka kannattaa ”kuunnella” kokonaan! Olla avoinna uudelle ja antaa tilaa itselle. Innostuneena odotan mitä kaikkea uutta löydänkään. Miten vaikeista, rankoista ja ahdistavista kokemuksista saankin ehkä rakennettua jotain, joka kantaa. Antaa mahdollisesti välineitä uusiin kokemuksiin ja vastoinkäymisiin.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

TÄNÄÄN


TÄNÄÄN
Tänään kuljen edelleen.
Tänään kuljen onnea kantaen.
Suru ja ahdistu ovat antaneet tilaa onnelle.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

VARJO


VARJO
Haluanko luopua siitä tutusta ja turvallisesta.
Tutusta ja turvallisesta joka kuitenkin satuttaa ja murskaa.
Haluanko luopua masennuksen tuomasta varjosta.
Varjo on synkkä ja haavoittaa minua.
Varjo joka seuraa ja kulkee kanssani minne kuljenkin.
Varjo joka määrittelee minut.
Varjo jonka taakse voin kuitenkin piiloutua.
Pärjäänkö ilman masennustani.
Uskallanko päästää irti.
Uskallanko hypätä onneen ja hyvään oloon.
Luotanko siihen, että se kantaa.
Kaikki uusi pelottaa, niin myös irrottautuminen masennuksesta.
Kaikkein eniten toivoo toipuvansa, silti irrottaminen pelottaa.
Siinä rajalla keikkuen, luotanko itseeni, kestänkö ilman varjon suojaa.
Hassua kuinka masennuksesta tulee niin iso osa minuutta, että luopuminen jännittää.
Varjo joka on kulkenut kanssani.
Halua vaihtaa varjon mustasta valkoiseen.
On valkoisen, puhtaan kauniin varjon aika.
Onnen aika.
Mustan masennuksen varjon heitän nurkkaan.
Otan valkoisen varjon käyttööni, luotan siihen.
-Saila 2012-



sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

KEVÄTTÄ



Muutamina päivinä ulkona on paistanut aivan upea ja energinen aurinko! Kaunista, ei voi muuta sanoa. Kevät on aikaa, jolloin lumi ja jää pikku hiljaa sulavat ja tilalle herää luonto uuteen kukoistukseen. Kevät kuvaa hyvin toipumistani vaikeasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja uupumuksesta. Joskus olen kuullut sanottavan, että kevät tulee seitsemillä kärryillä. 

Kevät aurinko lämmittää jo täysillä ja lumet sulaa kyydillä, sitten iskee takatalvi, ja kevään tulo ottaa takapakkia. Sama voi toistua joinakin keväinä moneen, moneen kertaan. Näinhän toipuminenkin tapahtuu. Uskot masennuksen jo helpottavan, pahan olon ja fyysisten oireiden olevan historiaa. Oireet ovat vähentyneet ja laimenneet pikkuhiljaa. Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta, oireet tulla rysähtävät uudelleen. Valtava pettymyksen ja epätoivon tunne. Oireet voivat tuntua jopa vaikeammilta palatessaan pitkän hyvän jakson jälkeen. Itselleni ainakin tuli rajuna pettymyksenä, kun oireet palasi tuskallisina hyvän jakson jälkeen. Tuskaa siitä mikä minussa on vikana, eikö tämä koskaan helpota, miksi se ei mene pois. Tunne valoi epäuskoa täydellisen parantumisen mahdollisuuteen. Tässä kohtaa minua helpotti kirjoittamani pitkät oirelistat sairauden ollessa vaikeimmillaan. Huomasin että edistystä on kuitenkin tapahtunut. Luotin kevään uuteen tulemiseen.

Pikku hiljaa takatalvet tulevat harvemmin ja ovat lyhempiä. Kevät saa vallan. Kevät sulattaa ahdistuksen, pelot, kivut ja surut. Lakaisee masennukseen ja uupumukseen tarvittavat lääkkeet syrjään kuin kadunlakaisukone keväällä hiekat. Antaa tilaa kyvylle oppia ja ymmärtää, kasvattaa uutta, kuten kasvit keväällä herää uuteen kukoistukseen. Minussa näkyi samalla tavalla tietyt vauriot, kuin keväällä näkyy lumen ja jään tuomat vauriot esimerkiksi rakennuksissa, kukkapenkeissä ja teissä. Näitä vaurioita on kuitenkin mahdollisuus korjata kun ne paljastuvat lumen ja jään alta, joka on estänyt kunnostus työn. Kevät antaa mahdollisuuden luoda uutta ja nähdä asiat uudessa valossa. Toki korjaustöitä tehdään edelleen ja huolletaan paikkoja, jotta kestäisin uuden lumen tulon ilman rikkoutumista. Masennuksesta ja uupumuksesta toipuminen vie monesti ajallisesti pidemmän ajan kuin yksi kevät ja voi vaatia useammankin kevään. 

Viime keväänä osasin nauttia ihan uudella tavalla äitienpäivästä. Todella koin juhlivani omaa äitiyttäni ja siinä onnistumista. Pysähdyin miettimään ja huomaamaan asian. Itsekkäästi ajattelin äitienpäivän minun juhla päivänä, en niinkään äitini tai isoäitieni juhlapäivänä. Tuntui niin mahtavalta voida hyvin ja olla onnellinen. Kokonainen eheä äiti, juuri sellaisena kuin itse haluan. Ilman koko aikaista puristavaa ahdistuksen tunnetta siitä olenko hyvä äiti. 

Olimme koko äitienpäivänpäivän retkeilemässä eväiden kanssa Seurasaaressa, vastaanottamassa ihanaa kevättä. Nauttien auringon lämmöstä ja tutkiskellen heräilevää luontoa. Mukana tärkeimmät mies ja lapset! Tämän kevään äitienpäivää odotellessa.


perjantai 24. helmikuuta 2012

MAAILMAN KUVANI


Millainen on maailmani, millaiseksi sen haluan muokata.
Millaiseksi maalaan maailmankuvani.
Millaiseksi haluan maalata maailmankuvani.
Mistä riittää taitoa ja ymmärrystä oikeanlaisen kuvan maalaamiseen.
Oikeiden välineiden ja värien löytymin omaan maailmankuvaan voi toisinaan kestää.
Välillä maailmankuva muuttuu toisenlaiseksi, maalaamme kuvan päälle uudelleen.
Toisinaan voi tulla halua ja tarve puhdistaa yksi maalikerros pois, nähdä eilinen kuva uudelleen.
Voimme myös maalata aina uuden ja paremman kuvan, hioa ja muokata.
Maalatessamme pärjäämme välillä yksin, toisinaan tarvitsemme jonkun ojentamaan pensseliä ja
sekoittamaan värejä.

Meillä jokaisella on ”omamaailma”, kuva siitä.
Oma kuva siitä miltä maailma näyttää ja miten sen haluamme nähdä.
Oikeastaan meillä on kaksi maailmaa, sisäinen ja ulkoinen maailmankuva.
Kuva siitä mitä haluaisimme olla ja mitä olemme.
Millaisina haluamme nähdä itsemme ja toisemme.
Millaisina haluamme toisten meidät näkevän.
Kuinka paljon haluamme näyttää omaa sisäistä maailmankuvaamme.
Millaisessa maailmassa meidän olisi hyvä olla.

Toisinaan maailmankuvamme voi olla ruma ja suttuinen.
Toisinaan maailmankuvamme on kaunis ja täynnä hentoja vetoja lempeillä väreillä.
Värit ja sävyt vaihtuvat.
Toisinaan saattaa näyttää siltä kuin joku toinen maalaisi puolestamme kuvamme, tai ainakin tuo sinne omia sävyjään.
Kuinka voisi maalata oman täysin rehellisen maailmankuvansa, välittämättä toisten ajatuksista ja mielipiteistä.
Maalaisi kuvansa juuri omakseen.
Maailmankuvani olisi ihan vain minulle, ihan vain minun näköiseksi.


Kukaan ei voi nähdä meidän maailmankuvaamme, millaiseksi sitä maalaamme.
Miltä haluaisimme toisten näyttävän maailmankuvassamme.
Itse meidän on siitä kerrottava, värit ja sävyt, jos haluamme.
Voimme näyttää maailmankuvastamme osan tai kaiken.
Kuljetamme maailman kuvaamme mukanamme, muokkaamme sitä tarpeen mukaan.
Näytämme maailmankuvastamme vain sen mitä haluamme.
Kukaan muu ei sitä voi yhtä todellisena nähdä kuin me.
-Saila 2012-


torstai 23. helmikuuta 2012

TABU


TABU, HÄPEÄ, SALAISUUS
Mielen sairaus edelleen tabu suuri.
Mielen sairaus edelleen häpeä suuri.
Mielen sairaus edelleen salaisuus suuri.

Tämän kaiken olen nähnyt ja kokenut.
Tästä kaikesta olen kärsinyt.
Tämä kaikki saa minut surulliseksi.

Haluan puhua asiasta.
Haluan lisätä ihmisten ymmärrystä.
Haluan rikkoa tabun.
-2010-



HUUDAN APUA!
Minä pyydän apua, kukaan ei näe.
Minä huudan apua, kukaan ei kuule.
Minä vaadin apua, kukaan ei ymmärrä.
Yksin yhteiskunnan rattaissa.
Niihin rattaisiin kaatuu moni äiti.
Vaadin muutosta!
-Saila 2009-