sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kuka on sankari




Kiekkotähti kaukalossa, elokuvatähti punaisella matolla,
rokkitähti stadionilla vai supermalli catwalkilla
Vai olisiko sankari
Isä, joka nostaa sammuneen tyttärensä katuojasta kantaakseen kotiin
Vanhemmat, jotka valvovat keskoskaapin vieressä toivoen

lauantai 27. joulukuuta 2014

Päivän ajatusta ja kuvaa



Ihmisen kuuluu olla siellä, missä hänen on hyvä olla
Ei siellä missä muiden mielestä pitää olla
Ihmisen kuuluu olla siellä, minkä tuntee kodikseen
Ei siellä mikä on muiden mielestä on paras
-Saila 2014-

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Katso valokuvanäyttely -Kahlittuna, hetkiä elämästä

Vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus ja syömishäiriö. Synnytysmasennus diagnoosin sain vuonna 2008, uupumus ja syömishäiriö kulki siinä mukana. Kuvia vuonna 2014, joilla pyrin uudelleen kuvaamaan menneitä tunteita. Miltä masennukseni näyttää tänään mielikuvissani. Aikoinaan aloitin eheyttävän kuvan käyttöä yhdistämällä kuvia ja sanojani, tässä taas niitä molempia.

Tervetuloa katsomaan valokuvanäyttely: – Kahlittuna, hetkiä elämästä.

Kuvat Timo & Saila Turkka

Sanat Saila Turkka

Julkaistu ensimmäisen kerran syyskuussa 2014

tiistai 16. joulukuuta 2014

Parasta elämässäni






Parasta elämässäni
Hetket jolloin pystyn rentoutumaan täysin
Tunnen onnellisuuden sisälläni
Ymmärrän elämän kauneuden
Olen rakastunut
Ja kiitollinen elostani
-Saila 2014-

lauantai 13. joulukuuta 2014

Rakkautta






Rakkautta ovat ne hetket,
jolloin puolisosi pitää sinua kauniina ja upeana,
vaikka et itse pidä.
-Saila 2014-



Kuva Timo Turkka

torstai 4. joulukuuta 2014

Akka punnertaa ja vetää leukoja



Olen tavannut mieheni ensimmäisen kerran kun olimme kahdeksan vuotiaita. Aloimme tapailla kesällä 2002 kun olimme molemmat 19 vuotiaita. Ensimmäinen tapaaminen sovittiin rullaluistelun merkeissä. Reilua vuotta myöhemmin asumme jo yhdessä. Yhteiseksi harrastukseksi löysimme heti kuntosalin. Tai mieheni harrasti pääsääntöisesti kuntosalia, minä myös paljon jumppia. Vaikka kärsin tuolloin syömishäiriöstä, oli yhteinen harrastus tärkeä ja yhdistävä. 

maanantai 1. joulukuuta 2014

Rohkeutta / Muistan



Rohkeutta 
Olen kuullut olevani rohkea
Kertoessani tarinaani
Kertoessani aidosti ja rehellisesti
Tarinaa tuskasta toipumiseen
Minua on sanottu rohkeaksi
Onko se rohkeutta
Mielestäni rohkeutta on 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Sohvalla sossun tätejä rivissä



Tänään liihottelen keittiössämme, siinä kaupungin vuokra-asunnon, hyvin istuvissa siisteissä farkuissa, hyvin laskeutuvassa paitapuserossa ja kauniisti laitetuissa kynsissä. Työpäivä on takana, lapset tekevät läksyjä ja koko perhe on juuri syönyt yhteisen monipuolisen aterian. Keskustelu on kevyttä ja huoletonta, kaikki on onnellista ja kaunista.

Aina näin ei ole ollut, ei näin kaunista ja onnellista. Reilu kuusi vuotta sitten löntystin niissä iänikuisissa tuulihousuissa, kulahtaneessa t-paidassa ja tukka paskaisena. Kaikkialla on likaista ja epäjärjestystä, tiskipöydällä risteilee kuppeja joissa on homehtunutta ruokaa. Fiilis on synkkä, painostava ja ahdistava. Mies on opiskellut päivän ja minä hoitanut lapsia kotona. Ruoaksi valmistetaan viimeisillä rahoilla ostetut perunat ja makkara. Vauva onneksi saa ravinnon rinnoistani, ei maksa mitään. 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kiukun kesytystä



Minä kuvaan taas. Pyrin tallentamaan kuvaan herkkyyttä ja kauneutta, elämää ja unelmaa. Kauneutta ja rohkeutta, mitä elämässämme ja ympärillämme on. Viime viikolla koin pettymyksen, joka nakertaa. Haluan heittää sen romukoppaan ja uskoa elämän kuljettavan taas eteenpäin, oikeaan suuntaan. Nautin kyvystä muuttaa harmituksen voimaksi. Olen herkkätuntija, joka on mieletön voimavara, tunnen ja koen. 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Rakkautta, onnea ja kiitollisuutta



Tänään kuopuksemme täyttää jo seitsemän vuotta ja muutama viikko sitten esikoinen täytti yhdeksän. Lasten syntymäpäivät ovat aina hetkiä ja kohtia jolloin palaa menneeseen. Muistelee kulunutta aikaa. Sydämeni pakahtuu rakkaudesta, onnesta ja kiitollisuudesta, aina kun ajattelen kuinka upeita lapsia meillä on. Olemme vanhempina onnistuneet juuri niin kuin piti. Minun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja uupumuksesta huolimatta olemme voittajia. 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Energiaa, hyvinvointia ja työhyvinvointia



Meillä oli töissä perjantaina tyhy – päivä, joka alkoi Mato Valtosen hyvinvointiluennolla. Luento oli ehdottomasti parhaimmistoa, jolla koskaan olen istunut. En ole aikoihin nauranut niin sydämen kyllyydestä. Enkä ollut ainut, kokonainen auditoriollinen väkeä nauroi kanssani. Positiivinen energia pääsi todella valloilleen. 

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Rahaa, vaatteita ja naisellisuutta



Fillaroidessani tällä viikolla ulkoilupuku päällä töihin, mietin, että aikoinaan kotiäitinä, minun perusvaate oli ulkoilupuku. Arkipäivät kuluivat tuulihousuissa, huppareissa ja pieruverkkareissa. Kerhoon tai neuvolaan mennessä vaihdoin farkut ja jonkun kivan paidan. Tähän oli kaksi syytä, miksi kuljin iänikuisissa tuulipuvunhousuissa. Ensimmäinen syy oli se, etten jaksanut välittää itsestäni tai ulkonäöstäni. Pidin täysin turhana tuhlata aikaa itseeni, vaikka se olisi varmasti piristänyt. Toinen syy oli, ettei minulla ollut rahaa. Vuosia tulomme olivat niin pienet, että lähes kaikki rahat menivät asumiseen, ruokaan ja muihin lasten tarpeisiin. Ollessani hoitovapaalla, mieheni oli opiskelija jonkin aikaa. Tämä siis tarkoitti sitä, että olimme reilusti sanottuna köyhiä.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Herkkää ja kaunista kuvaa



Herkkää ja kaunista kuvaa. On herkkä ja kaunis fiilis. Samaan aikaan energinen, voimallinen naiseus virtaa minussa. Nautitaan elämästä, luodaan meille hyvinvoiva sisin ja ympäristö. Hehkutaan kaunista ja energistä elämää. Meissä jokaisessa on voima. Rakastetaan olla. Nähdään ihmiset meidän vieressä.


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Paino nousee ja perse kasvaa



Tänä päivänä lööpit huutavat ja ihmiset kertovat lehdissä laihtuneensa niin ja niin monta kiloa. Minäpä hehkutan tänään sitä, että painoni on noussut. Kävin tänään vuosien tauon jälkeen kehonkoostumusmittauksessa. Olen sangen ylpeä tuloksista. Paino on noussut 7 kiloa puolentoista vuoden aikana, olen normaalipainoinen. Rasvaprosentti on normaali, kauniisti siinä naisten tulosten puolessa välissä. Luustolihasprosentti hipoo jo naisten korkeaa rajaa. En siis ole enää mikään superlaiha, olen normaali nainen.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pinkkiä, energistä heittäytymistä



Olen harrastanut eheyttävää valokuvausta vuodesta 2009, siitä on muodostunut minulle jo eräänlainen elämäntapa. Ikuistan paljon asioita, katson kuvia sekä jaan kuvien kautta elämääni, kokemaani ja oivalluksiani. Uusin tapani käyttää kuvia, on tehdä energia- ja hyvinvointikuvia. Kesälomalla jaoin lähes päivittäin päivän ajatuskuvan, joiden ideana oli positiivisuus, elämä ja hyvinvointi. Uskon vahvasti elämän positiiviseen kantavaan voimaan. Kuvaaminen lähti tarpeesta käsitellä synnytyksen jälkeistä masennusta, uupumusta ja syömishäiriötä, mutta on kulkenut mukanani hyvinvointiin, energiaan ja itseilmaisuun.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kohti Helsingin Kirjamessuja




Viime viikolla tapahtui joukko positiivista stressiä aiheuttavia asioita. Hienoja, kauniita juttuja. Lauantaina piti jo pikkaisen pysähtyä ja hengähtää kiivaan viikon jälkeen. Olen omaksi yllätyksekseni huomannut, että rentoudun nykyisin hyvin siivoamalla? Laitoin siis lauantaina perheen miehet kaupungille, jotta sain itse siivoilla rauhassa. Iltasta kävin vielä rentouttamassa kehoa ja mieltä tanssitunnilla. Jotenkin liike rentouttaa ja askelkuviot saa unohtamaan kaiken muun, olen vain minä. Puhun positiivisesta stressistä, jolla tarkoitan jännittyneisyyttä positiivisista asioista. Kaikki stressihän ei ole mielestäni haitaksi, vaan antaa potkua yhä parempiin suorituksiin. 

tiistai 30. syyskuuta 2014

Valokuvanäyttely -Kahlittuna, hetkiä elämästä



Vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus ja syömishäiriö. Synnytysmasennus diagnoosin sain vuonna 2008, uupumus ja syömishäiriö kulki siinä mukana. Kuvia vuonna 2014, joilla pyrin uudelleen kuvaamaan menneitä tunnetta. Miltä masennukseni näyttää tänään mielikuvissani. Aikoinaan aloitin eheyttävän kuvan käyttöä yhdistämällä kuvia ja sanojani, tässä taas niitä molempia.

Tervetuloa katsomaan valokuvanäyttely: – Kahlittuna, hetkiä elämästä.

Kuvat Timo & Saila Turkka

Sanat Saila Turkka

perjantai 26. syyskuuta 2014

Minun veljeni



On maaliskuu 2013, istun veljeni tuvassa, veljeni talossa, Savossa, kaukana kotoani. Puhumme päihteistä, puhumme hänen päihteiden käytöstään. Yritän sanoa jotain viisasta, pyydän häntä vähentämään juomista. Pientä huumoria ja raakaa totuutta.

Noin kaksi kuukautta myöhemmin istun omassa kodissa kaukana Savosta. Näen kirkuvan uutisen Savosta, kotikylältäni -Pohjois-SavonRautalammilla oli lauantai-iltana piiritystilanne, kun kahden miehen ilmoitettiin riehuvan aseiden kanssa omakotitalossa. Ajattelen, että jaahas joku hurja on alkanut riehumaan. Laitan koneen kiinni, migreeni jyllää ohimoilla, menen lasten kanssa ajoissa nukkumaan. Yksi sisaruksistani on laittanut minulle viestiä, kyseisessä piirityksessä on mukana veljeni. Tästä tyystin tietämättä nukun aamuun. 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Vapaus olla minä



Vapauden tunne siitä, kun voi olla juuri sellainen kuin haluaa. Uskallus olla juuri sellainen kuin on. Rohkeus olla välittämättä mitä toiset ajattelevat. Oivallus siitä, että ei ne toiset oikeastaan varmaan ajattele yhtään mitään, ainakaan mitään ilkeää. Minusta pidetään juuri sellaisena kuin olen. Ne ihmiset haluavat olla kanssani juuri siksi kun olen kuka olen. Pitävät seurastani, eivät välitä jos mokaan, arvostavat jos teen jotain tärkeää. 

Elämän värejä



Aina niitä värejä ei näe
On hetkiä jolloin kaikki on mustavalkoista
Kaikki on ihan harmaata

Joinakin hetkinä näemme vain sävyjä
Emme erota värejä toisistaan
Kaikki on samaa värimassaa