VARJO

VARJO

Haluanko luopua siitä tutusta ja turvallisesta.

Tutusta ja turvallisesta joka kuitenkin satuttaa ja murskaa.

Haluanko luopua masennuksen tuomasta varjosta.

Varjo on synkkä ja haavoittaa minua.

Varjo joka seuraa ja kulkee kanssani minne kuljenkin.

Varjo joka määrittelee minut.

Varjo jonka taakse voin kuitenkin piiloutua.

Pärjäänkö ilman masennustani.

Uskallanko päästää irti.

Uskallanko hypätä onneen ja hyvään oloon.

Luotanko siihen, että se kantaa.

Kaikki uusi pelottaa, niin myös irrottautuminen masennuksesta.

Kaikkein eniten toivoo toipuvansa, silti irrottaminen pelottaa.

Siinä rajalla keikkuen, luotanko itseeni, kestänkö ilman varjon suojaa.

Hassua kuinka masennuksesta tulee niin iso osa minuutta, että luopuminen jännittää.

Varjo joka on kulkenut kanssani.

Halua vaihtaa varjon mustasta valkoiseen.

On valkoisen, puhtaan kauniin varjon aika.

Onnen aika.

Mustan masennuksen varjon heitän nurkkaan.

Otan valkoisen varjon käyttööni, luotan siihen.

-Saila 2012-