”HÖTTÖINEN OLO”

Paluu menneeseen, sukellan taas muistoihin. Takaisin niihin hetkiin kun istuin neuvolassa vauvamahani kanssa. Palaan niihin moniin koettuihin hoitokontakteihin, eri hoitajiin, eri näkemyksiin. Kun odottaa toista lastaan, mielen täyttää epävarmuus yhtälailla kun ensimmäistäkin odottaessa. Olo oli todella höttöinen, järki tuntui seisovan, oli niin äärettömän pahamieli, oli kovin hauras. Jotain mystistä pahaa oloa, jota ei itse ymmärrä. Ei ymmärtänyt olevansa sairas.
 

Minulle on väitetty, neuvolassa tunnistetaan äitien masennus! Tunnistetaanko? Jos äiti ei itse ymmärrä mitä on tekeillä, mitä minulle tapahtuu. Huomataanko mitään jos ei itse osaa sanoa olevansa masentunut. Toki odottaessa mielialat voi heilahdella, voi olla pahoinvointia ja vellovaa oloa, ihan vain siitä syystä että on raskaana. Entä jos siinä on muutakin! Tai kuinka huomataan, tai pohditaanko olleenkaan isän hyvinvointia ja jaksamista? Perhe on kuitenkin kokonaisuus, ja lapsen hyvinvoinnin kannalta on tietenkin olennaisen tärkeää, että kaikki perheessä voi hyvin!

Oman kokemukseni mukaan, masennuksen tunnistamisessa neuvolassa on puutteita. Oma kokemukseni on tietysti minulle merkittävä. Tosin lapseni ovat jo 4- ja 6-vuotiaat, ja asia on voinut muuttua, toivon niin. Meidän neuvola historiaamme, ei myöskään mahdu yhtään kysymystä, kuinka isä voi. Tämä on mielestäni jokseenkin kummallista. Varsinkin kun äidillä on kuitenkin ollut vaikea synnytyksen jälkeinen masennus ja uupumus.  Mihin unohtuu isä, isän tukeminen ja koko perheen hyvinvointi?
 

Vuosia sitten istuin höttöisen pääni kanssa neuvolan odotusaulassa, tuolloin vajaa 2-vuotias poikani karjuu komeasti. Terveydenhoitaja tulee luokseni ilmoittamaan, ettei lääkäri voi ottaa minua vastaan koska lapseni itkee! Tässä kohtaa alan itsekin itkemään. Olen huolissani vauvasta ja jatkuvista kipeistä supistuksista, toki olen myös loputtoman väsynyt ja ajattelen, etten koskaan jaksa hoitaa syntymätöntä vauvaa, olen huono ja kelvoton.  Olen kuitenkin menossa lääkärille supistusten takia, koska töissä oleminen on hankalaa, ja minut on sinne terveydenhoitaja määrännyt. Minulle vieras terveydenhoitaja selittää, ettei lapsen itkun takia saa sairauslomaa?? Höttöinen pääni on tässä kohtaa aivan sekaisin ja olen todella loukkaantunut, pidetäänkö minua täysin idioottina? Kuvitellaanko todella, että ajattelen saavani lapsen itkulla sairauslomaa?
 

Saan seuraavalle aamulle hoitajan esikoiselleni ja pääsen lääkärille. Lääkäri tutkii, juttelee ja kyselee. Käskee lepäämään, jotta supistukset saataisiin kuriin. Samalla hän toteaa, että täytyy pohtia mielialalääkkeitä, ellei mielialani kohene. Itken taas, mitä tämä oikein tarkoittaa, ei minulle pitänyt käydä näin, kaiken piti olla onnellista. Olen yhteensä neljä viikkoa sairauslomalla. Sitten palaan samaisen neuvolalääkäri vastaanotolle. Hän toteaa, ettei tänne turhaan saa tulla. Tässä kohtaa en todellakaan uskalla kysellä, et miten ne mielialalääkkeet, miten minun mielialani? Itse en todellakaan ymmärrä mitään, tiedän vaan että olen jotenkin sekaisin.
 

Pian synnytyksen jälkeen teen jonkun mielialatestin, joka ainakin silloin tehtiin neuvolamme kaikille äideille. Saan rajat ylittävät pisteet, todetaan että katsellaan tilannetta. Olotilat vaihtuvat hyvästä, todella synkkiin ajatuksiin. Välillä on hyviä päiviä, jolloin ajattelen että kyllä tämä tästä. Hyviä päiviä seuraa rankkoja alamäkiä, alamäet pitenevät pikku hiljaa. Aikaa valuu vielä ennen kuin soitan neuvolaan tutulle terveydenhoitajalle, itkien kerron puhelimeen tilannettani. Höttönen pää alkaa jo räjähdellä käsiin. Tässä kohtaan viimein tartutaan asiaan. Soitan omalääkärille ja baby blues työntekijälle. Hitaasti alkaa matkani kohti terapiaa ja sopivaa lääkitystä. Oman kokemukseni mukaan olisin kaivannut neuvolasta parempaa masennuksen tunnistamista. Kai sen lääkärin ainakin jotain piti ylös kirjoittaa jos jo masennuslääkkeitä ehdotteli? Mihin se tieto katosi, vai eikö sitä otettu ollenkaan todesta?

Pää on höttöinen, kuin voikukat kukittuaan. Pelkään, että tuuli puhaltaa siemenet lentoon liian pian. Jossain kohtaa tarvitaan tuuli puhaltamaan siemenet lentoon, vaikka se pelottaa. Siemenet pääsevät sukeltamaan multaan ja saavat kasvamaan jotain uutta ja kaunista.