maanantai 24. marraskuuta 2014

Sohvalla sossun tätejä rivissä



Tänään liihottelen keittiössämme, siinä kaupungin vuokra-asunnon, hyvin istuvissa siisteissä farkuissa, hyvin laskeutuvassa paitapuserossa ja kauniisti laitetuissa kynsissä. Työpäivä on takana, lapset tekevät läksyjä ja koko perhe on juuri syönyt yhteisen monipuolisen aterian. Keskustelu on kevyttä ja huoletonta, kaikki on onnellista ja kaunista.

Aina näin ei ole ollut, ei näin kaunista ja onnellista. Reilu kuusi vuotta sitten löntystin niissä iänikuisissa tuulihousuissa, kulahtaneessa t-paidassa ja tukka paskaisena. Kaikkialla on likaista ja epäjärjestystä, tiskipöydällä risteilee kuppeja joissa on homehtunutta ruokaa. Fiilis on synkkä, painostava ja ahdistava. Mies on opiskellut päivän ja minä hoitanut lapsia kotona. Ruoaksi valmistetaan viimeisillä rahoilla ostetut perunat ja makkara. Vauva onneksi saa ravinnon rinnoistani, ei maksa mitään. 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kiukun kesytystä



Minä kuvaan taas. Pyrin tallentamaan kuvaan herkkyyttä ja kauneutta, elämää ja unelmaa. Kauneutta ja rohkeutta, mitä elämässämme ja ympärillämme on. Viime viikolla koin pettymyksen, joka nakertaa. Haluan heittää sen romukoppaan ja uskoa elämän kuljettavan taas eteenpäin, oikeaan suuntaan. Nautin kyvystä muuttaa harmituksen voimaksi. Olen herkkätuntija, joka on mieletön voimavara, tunnen ja koen. 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Rakkautta, onnea ja kiitollisuutta



Tänään kuopuksemme täyttää jo seitsemän vuotta ja muutama viikko sitten esikoinen täytti yhdeksän. Lasten syntymäpäivät ovat aina hetkiä ja kohtia jolloin palaa menneeseen. Muistelee kulunutta aikaa. Sydämeni pakahtuu rakkaudesta, onnesta ja kiitollisuudesta, aina kun ajattelen kuinka upeita lapsia meillä on. Olemme vanhempina onnistuneet juuri niin kuin piti. Minun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja uupumuksesta huolimatta olemme voittajia. 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Energiaa, hyvinvointia ja työhyvinvointia



Meillä oli töissä perjantaina tyhy – päivä, joka alkoi Mato Valtosen hyvinvointiluennolla. Luento oli ehdottomasti parhaimmistoa, jolla koskaan olen istunut. En ole aikoihin nauranut niin sydämen kyllyydestä. Enkä ollut ainut, kokonainen auditoriollinen väkeä nauroi kanssani. Positiivinen energia pääsi todella valloilleen.