AJATUKSIA…

Paljon pyörii päässä ajatuksia ja oivalluksia, ihan uusiakin. Sitä kuvittelee jo niin moneen kertaan kolunneensa oman tarinansa läpi, oman masennus/uupumushistorian, ettei enää uutta löydy. Mutta niin sitä vaan yllättää itsensä, löytää ihan uutta ja oppii itsestään. Tilanne jossa pääsi näkemään itsensä ja kokemuksensa ikään kuin ulkopuolelta, näyttikin minulle paljon uutta. Mielenkiintoista ja kipeääkin, mutta tarinaa joka kannattaa ”kuunnella” kokonaan! Olla avoinna uudelle ja antaa tilaa itselle. Innostuneena odotan mitä kaikkea uutta löydänkään. Miten vaikeista, rankoista ja ahdistavista kokemuksista saankin ehkä rakennettua jotain, joka kantaa. Antaa mahdollisesti välineitä uusiin kokemuksiin ja vastoinkäymisiin.

Parina viime viikkoa on ollut kai niitä lapsiperheiden ruuhka-aikoja. Kalenterien ja vihkojen kulmiin on syntynyt ajatuksia ja runon pätkiä, muttei mitään valmista. Epämääräisiä ajatusten juoksua, jotka odottavat aikaa parempaa. Hyvin hedelmällistä varmasti tämäkin. Ihanaa kun on kyky olla niin aktiivinen. Pystyä tekemään ja toimimaan, toimimaan väsyttämättä itseään.

Kalenterin lehdiltä pari pätkää:

Halu auttaa ja tukea.

Kulkea vierellä.

Hyödyntää omaa kokemaani.

Saada kokemuksilleni merkitys.

Olla vertainen.

Ahdistus…

Tunne, jota ei voi mennä piiloon.

Tunne, jolta et voi karata.

Tunne joka kulkee mukana, juuri niin kauan kuin kuuluukin.

Kuinka kauan se vie.

Joskus tuntui että elämä kiitää ohi.

Kiitää ohitse, ilman että pääset ollenkaan mukaan.

Joku toinen tuntuu ohjaavan elämääsi.

Ilman että osaa itse ottaa ohjat.