ÄITIYTTÄNI

Mikä siinä onkaan, että äitiys ja vanhemmuus on jonkinlainen myytti, jotain jota verrataan, arvostellaan ja suoritetaankin. Ei aina vaan osata olla ja mennä tunteiden viemänä, luottaen siihen että itse vanhempana tiedämme mikä on meille ja lapsillemme on parasta. Jokainen lapsi ja perhe ovat oma persoonansa ja yksilönsä. Jokaisella perheellä on oma historiansa ja varmasti omat ongelmansa. Silti helposti ajattelemme, että noilla on noin helppoa. Ehkä siinä kohtaa voikin olla helppoa mikä meillä on hankalaa. Mutta varmasti jokaisella perheellä on omat haasteensa.

Parisuhde tuo omat elämän koukerot, samoin lasten kasvu ja kehitys, en oikein usko, että elo missään perheessä on yhtä ruusuilla tanssimista. Toki niinkin, että toisia perheitä kohtaa varmasta enemmän vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja menetyksiä. Silti meidän ei pitäisi verrata itseämme muihin, sehän on järjetöntä. Emmehän tiedä koskaan koko totuutta toisesta perheestä tai vanhemmasta. Tärkeistä olisi keskittyä oman perheen ja vanhemmuuden hyvinvointiin, siihen tunteeseen, että tämä tapa sopii juuri minulle ja meille. Kulkea äitiyttä ja vanhemmuutta ihan omaa polkuaan, näitä polkuja riittää varmasti kaikille omamme.

Omassa äitiydessäni on ollut monta vaikeaa solmukohtaa ja joskus olen kokenut tarvetta luovuttaakin, mutta koskaan en ole luovuttanut. Olen uskonut siihen, että löydän oman polkuni olla äiti, saan sairauteni kuriin niin että voin toimia kokonaisena, eheänä äitinä. Ilman että osa minua on mörköjen ja peikkojen vallassa, vieden ajatukseni ja keskittymiskykyni jonnekin muualla. Helposti sitä uppoutuu siihen hulluun ajatukseen että vauvan synnyttyä äidin täytyy olla valmis. Eihän se näin mene, opimme koko ajan lapsien kasvaessa lisää äitiydestä ja vanhemmuudesta. Tähän ei ole mitään oppilaitosta ja oppikirjaa.

Äitiys on ollut minulle parasta aikaa elämässä. Välistä on ollut vaikeuksia olla muutakin kuin äiti, uppouduin täysin tähän rooliin. Olen opetellut ja oppinut myös olemaan nainen, vaimo ja ystävä. Vaikka olenkin koko ajan ja ikuisesti äiti, olen muutakin, minulla on oikeus muuhunkin. Elämäni rankimmat ja upeimmat kokemukset liittyvät äitiyteeni ja se on välistä ristiriitaistakin. Olen kuitenkin pystynyt käymään näitä asioita läpi ja uskon, että vaikka rakastaa voi silti vihata. Voi rakastaa äitinä oloa ja vihata sen mukanaan tuomaa epäonnistumisen ja huonommuuden tunnetta. Vakuutan kuitenkin itselleni, että vaikka olen ollutkin todella sairas lasten ollessa pieniä, pystyn korvaamaan mennyttä aikaa olemalla terve äiti tänään. Kykenemällä olemaan, ja nauttimaan täysillä äitiydestäni.

Mahtavaa on myös pystyä käsittelemään lasten kanssa äidin sairautta. Kuunnella, katsella ja tarkastella heidän kehitystään, tunnekehitystään, vaikkei äiti aina pystynyt toimimaan täysin eheänä peilinä lapsilleen. Tämä on ollut täyttä elämää, iloja ja suruja, elämän realiteetteja. En voi poistaa sairautta menneisyydestämme mutta voin auttaa lapsiamme ymmärtämään sen. Luotan siihen, että hyvä tästä vielä tulee. Minun äitiyteni kuuluukin olla tällainen, jotta kasvaisin sellaiseksi äidiksi kun tänään olen! En päästä itseäni helpolla, mutta sekin on ominaisuuteni.

Äitiyteni sokkeloa