KOHTAAMINEN

Tällä viikolla tuli kuluneeksi puoli vuotta ensimmäisestä blogi julkaisustani. Kirjoittaminen on ollut todella antoisa harrastus ja kaikkiaan takana mielenkiintoinen puoli vuotta. Kirjoittamista olen harrastanut enemmän tai vähemmän aina.  Kirjoittaminen on tapani käsitellä asioita, valokuvien käyttö tuo itselleni monipuolisuutta asioiden käsittelyyn. Alkujaan innoituksen blogin kirjoittamiseen sain kun olin seurannut veljeni blogia vajaan puoli vuotta. Toisaalta halusin myös jatkoa kadonneelle facebook ryhmälleni - Oman elämänsä prinsessa. Puolen vuoden kunniaksi haluan kertoa eräästä kohtaamisesta elävästä elämästä. Niin monesti kun olen kyseenalaistanut ja ihmetellyt hoitojärjestelmää, täytyy sitä vuorostaan kehua.

Eräs kohtaaminen

Olen istunut aika monella vastaanotolla ja yksi kokemus on jäänyt mieleen positiivisuudessaan. Olen menossa tapaamaan hoitajaa ensimmäistä kertaa, astun jännittyneenä vastaanotolle. Jännitän aina lääkäriin, hoitajalle tai neuvolaan menoa. Pelkään, kuten aina ettei minua kuunnelle, ymmärretä tai oteta tosissaan. Tapaaminen yllättää kuitenkin aivan täysin. Hoitaja vilkaisee vain nopeasti potilastietojani ja kääntää katseensa minuun. Hän ei niin välitä testeistä, lipuista ja lapuista, joita olen niin monesti joutunut täyttämään väsyneenä ja pää sekaisin. Hoitaja kyselee, kuuntelee ja juttelee kanssani kaikessa rauhassa ja niin että ymmärrän mistä hän puhuu. Hän todella keskittyy vain ja ainoastaan minuun, hän hoitaa minua. Hoitaja hymyilee ja nauraa kanssani, hän ei missään kohtaa naura minulle. Tämänkin olen kokenut, että minulla nauretaan päin naamaa. Hoitoja jopa sanoo, että voi olla väärässä. Hän luottaa omaankin arviointi kykyyni, eikä vain latele totuuksia ikään kuin en ymmärtäisi itse yhtään mitään tai että hän pystyisi arvioimaan koko tilanteen minut ensimmäistä kertaa nähdessään. Jo tämä yksi käynti kertaa auttaa minua todella ja uskon että, kyllä elämä voittaa.

Tunnen todella tulleeni nähdyksi ja kuulluksi. Hoitaja todella kohtaa minut. Kohtaa minut ihmisenä ja yksilönä. Hoitaja ei piiloudu tietokoneen ja papereiden taakse. Tämä toimii minulle, en tiedä toimiiko kaikille, minä pidän inhimillisestä tavasta suhtautua minuun, oireisiini ja sairauteeni. Näin sen toivoisi olevankin, jokaisen potilaan ja kuntoutujan kohdalla. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Saada osakseen kannustavia sanoja ja hymyjä. Uskon vahvasti siihen, että jokainen kuntoutuu helpommin kun uskoo mahdollisuuteensa parantua. Iso osa kuntoutumisprosessia on kuitenkin potilaan oma usko asiaan ja itse itsensä auttaminen.