KUOPUKSEMME

Äiti ja lapset flunssassa, äiti jaksaisi nukkua koko päivän, lapset eivät. Kuopuksemme täyttää tällä viikolla viisi vuotta. Hänen kanssaan keksin tänään työstää runoa sairaspäivän ratoksi. Tämmöinen meiltä syntyi:

KUOPUKSEMME

Keinuttelen lasta sylissäni

hellästi lähelläni

Kaukana ovat mustat päivät

poissa ovat huolen häivät

Hetkestä tästä pyrin nauttimaan

menneistä pyrin luopumaan

Hetkestä tästä luopua tahdo en

muuta tehdä halua mä en

Pieni sormi ja varvas

ennen ajatus karkas

On kivaa kun saa olla äidin sylissä

yhdessä turvassa pehmeässä

Yhdessä me kuljetaan

toisiimme näin luotetaan

Joskus on kiukkua ja surua

elämän aitoja muruja

Toisiltamme opitaan

yhdessä kun kasvetaan

Oli kivaa kun päästiin hoplopiin

veljen kanssa hauskaan soppiin

Oli kivaa kun äiti keräsi minulle kukkia

ja monesti lattialta lika sukkia

Oli kivaa kun päästiin vatukkoon

hyviltä vadelmat maistukoon

Viisi vuotta täyteen tulee

lisää tohinaa äiti kuulee

Kuka on päivän sankari

tietysti Jaakko superi

Onnea koko perhe Turkka

juhlii jokainen kodin nurkka

Sankarille suuria suukkoja

ja halauksia aitoja

-Jaakko ja Saila 2012-