maanantai 30. syyskuuta 2013

Askel

  

Kuva ja sanat Saila Turkka 2013
 


Syksy, ilo ja valo



Ihan mahtavia syyspäiviä takana, vaikka onkin kylmää, ilma on ihanan raikasta. Olen tehnyt metsälenkkejä koiran ja perheen kanssa, ihastellen luonnon kauneutta. Luonto muistuttaa taas siitä kuinka yksinkertaista elämän kauneus onkaan. Joskus sen voi olla hukassa, mutta aina löydettävissä. Onnellista kiitollisuutta, kun voi hyvin, osaa nauttia elostaan. Joku päivä nappaan kameran mukaan ja rakennan syksyn kuvakimaran.
Mahtavaa syksyä kaikille!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Ahdistus 2

Läheisen rooli voi olla rankka ja täynnä epätietoutta. Upeaa, että he kulkevat kanssamme ja pysyvät rinnallamme.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Onni on



Onni on sitä…


…kun elämä saa hymyilemään


Oman elämänsä tähti 2



Minä en osannut kirjoittaa, en millään oppinut. Kirjoitukseni oli täynnä virheitä, on niitä edelleen. Onneksi nykyään kirjoitan koneella ja on Word, joka korjaa suurimman osan virheistäni. Lisäksi mieheni usein oikolukee tekstejäni. Silti jää kirjoitusvirheitä, mutta en enää pelkää niitä. Mitä sitten, yleensä minua kuitenkin ymmärretään. Uskon, että sisältö on kuitenkin se tärkein asia. 

Minä en myöskään ole osannut piirtää, mutta piirrän silti. Piirrokseni on myös yleensä osattu tulkita. Piirrän ja kirjoitan tuottaakseni materiaalia, jota kautta voin kertoa tarinaani, kokemuksiani ja tuntemuksiani. Annan energiaa itselleni ja ehkä voin auttaa muita.

torstai 19. syyskuuta 2013

Äiti ja tytär, tytär ja äiti



Äiti ja sen tytär
Tytär ja sen äiti
Toinen on se mielenterveyskuntoutuja
Toinen on se omainen
Ne molemmat ovat
Mielenterveyskuntoutujia ja omaisia

Äiti joka on mielenterveyskuntoutuja
Äiti jonka tytär on hänen omaisensa
Tytär joka on mielenterveyskuntoutuja
Tytär jonka äiti on hänen omaisensa
Ristiin rastiin mennään
Monta on näkökulmaa

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Mami kävi juhlimassa



On sanonta; ”rakkaalla lapsella on monta nimeä”. Toimiikohan se äiteihin? Lapseni kutsuvat minua milloin milläkin nimellä. Öisin kun lapset heräävät, yleensä kerran yössä molemmat, kuuluu; ”äitii, äitii”. Jossain vaiheessa esikoinen alkoi kutsua minua mammaksi. Ensin kauhistelin tätä mamma sanaa, koska se tuo minulle mieleen pyöreän, pehmoisen, valkoisen ja punaisessa esiliinassaan hääräävän Muumi mamman. Sittemmin olen tottunut tuohonkin nimeen. 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Nyt vittu oikeesti!



Ensimmäisenä pyydän anteeksi käyttämääni voimasanaa, ei yleensä käytä sellaisia teksteissäni. Tähän en vaan keksi mitään muuta. Kiukkuni on asteikolla 1-10 mitattuna 15! Minulla oli ajatuksena tänä iltana laittaa lapseni nukkumaan ja kokeilla jotain rentoutusohjelmaa tai kuunnella kaunista musiikkia ja hengitellä. Olen kuitenkin niin raivoissani, järkyttynyt, enkä pysty ymmärtämään, jotta on pakko ensin kirjoittaa. Pitää purkaa kiukku ja mielipiteeni paperille, jotta voi sitten vaikka rentoutua.

Mistä raivoni on sitten peräisin? Silmiini sattui tänään uutiset:



En halunnut sairastua


maanantai 2. syyskuuta 2013

Prinsessa kenkä



Pieni sisäinen taiteilija sai minusta vallan viikonloppuna ja toteutin visioni. Vanha käyttämätön korkkari, pieniä aarteita, lasipullo, tussi ja sormiväriä. Toisen lapseni kanssa yhdessä maalailimme, äiti kenkää ja lapsi paperiin. Lasten mielestä ehdottomasti paras vaihe oli se kun sai luvan kanssa murskata lihanuijalla lasipullon. Kengän sisällä on siis liimattuna näitä sirpaleita.