KAUNIS ÄITIYS

Näinä päivinä pohtii taas äitinä olemisen kauneutta kun viikko huipentuu äitienpäivään. Miettii äidin roolia. Miettii omaa äitiä, isoäitejä ja omaa äitiyttä. Tänä vuonna niin kauniin onnellista, ihanaa ja kevyttä äitiyttä. Ihanaa vaan nautiskella äitiyden roolista, upeaa olla kahden lapsen ÄITI. Olen halunnut niin kauan äidiksi kun vain muistan. Sitten kuin vauva syntyi, olin kummissani kun en rakastunut vauvaan heti ensi silmäyksellä, vaikka olinkin jostain lukenut että niin voisi käydä. Oli jotenkin omituista. Olinhan kantanut tuota ihanaa pikkuista sisälläni kuukausia, tuntenut iskut ja potkut vatsassa, silti ihan uusi kaveri.  Pian kuitenkin rakastuin, rakastuin ihan kokonaan ja täysillä. 

Seuraavaksi yllättikin arjen rankkuus ja yksinäisyys. Se ettei jaksa tai osaa, on ihan hukassa. Epäilys siitä onko minusta äidiksi, osaanko minä. Epävarmuuden syövereistä huolimatta tuli voimakas halu saada toinen ihana pikkuinen. Raskaus ajan odottaen tulevaa innokkaasti ja pelokkaasti. Kuinka osaan ja selviän kahden pienen kanssa. Myllerrystä ja voimakkaita tunteita laidasta toiseen. Vauva syntyi, rakastuin, arjesta selvittiin jotenkuten.

Jos nyt saisin lapseni, osaisin olla heidän kanssaan paljon paremmin. Olisin paljon viisaampi. Luottaisin omaan arvioon imettämisen suhteen, osaisin hankkia yksinäisiin öisiin vaelluksiin huutavalle vauvalle kantoliinan, pitäisin huonosti nukkuvan lapsen kanssa vielä tarkemman unirytmin, huolehtisin enemmän myös itsestäni jne. Äitiys vaan on kasvamista, oppimista ja kehittymistä yhdessä lapsen kanssa. Tarinan edetessä tulee uusia ja uusia lukuja, eikä niitä voisi toisin kirjoittaa. Jos saisin nyt kolmannen lapsen, olisin todennäköisesti ihan yhtä avuton, jokainen lapsi on niin erilainen ja vaatii omat juttunsa. Vanhemmuus on aikamoinen seikkailu kaikkine iloineen ja suruineen. Jossain kohtaa pääsee helpommalla, jossain kohtaa on enemmän haasteita. Innolla odotan tulevien vuosien kasvua ja kehitystä, lasten ja äidin.

Hetkittäin pohdin olenko ollut riittävän hyvä äiti masennuksen ja uupumuksen runnomana. Tänään jaksan uskoa siihen, että olen ollut. Olen kuitenkin pystynyt luomaan riittävän turvallisen hoivan lapsilleni yhdessä mieheni kanssa. Aika pitkälle näyttäisi riittävän rakkaus, oleminen, arkiaskareet, pusut ja halit. Parantaa toivon mukaan monia haavoja. Tulevaisuus toki voi nostaa esiin myös muuta. Tänään Kaikki hyvin äidillä, lapsilla, perheellä.

Nelivuotiaani antama äitienpäiväkortti vahvistaa epäilyni, (sain kortin jo torstaina, hän ei malttanut odottaa sunnuntaihin). Kortissa luki: Äiti on kiva. Mä rakastan äitiä. Äidin kanssa on kiva leikkiä autoilla. Äidin kanssa on kiva leipoa pullia. Se on parasta, kun saa äidiltä tuliaisia. Ei voisi saada enää upeampaa lahjaa!

UPEAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE