SAIRAS MIELI

SAIRAS MIELI

Mieleni oli sairas.

Sai minut tuntemaan ja kokemaan.

Ajattelemaan pahoja.

Vastustamaan todellisuutta.

Näkemään rumuutta ja harmautta.

Ei uskonut, ei toivonut.

MIKSI SATUTTAA ITSEÄÄN

Niin monesti olen pohtinut kuinka upeaa ja hyvin toimivaa vertaistuki voi olla, ainakin minulla. Tällä viikolla vertaistuen kautta esille nousi aihe itsensä satuttaminen, viiltäminen. Viiltämistä en ole harrastanut vuosiin, jossain vaiheessa keksin tilalle syömisestä kieltäytymisen ja itsensä rääkkäämisen kuntoilemalla. Tavallaan syömishäiriö toimii samalle tavalla itsensä satuttamisena, jotain jota voi hallita itse ja näkee tulokset. Jotain ihan ”hullua”. Itseni viiltämisestä en ole paljoakaan puhunut, en tiedä miksi. Se on vaan jäänyt, ei ole ollut kohtalotovereita, ketään kuka voisi vähääkään ymmärtää. Tällä viikolla löytyi vertaistukea asiaan ja aloin pohtia mennyttä viiltämistä. Pohtia miksi, vastausta en välttämättä tarvitse riittää pohdinta…

KUKA

MINÄ ITSE

Tässä sitä miettii ja rakentaa minuutta uudelleen.

Vai rakennanko itse itseni ensimmäistä kertaa nyt.

Olenko rakentunut muiden mielipiteiden vallassa.

Hukannut minuuteni.

Tullakseen täydeksi itseksi täytyy kai olla viisas.

Oppia toisilta, oppia itseltä, oppia elämältä.

Oppia tuntemaan, oppia kokemaan, oppia ymmärtämään.

Todella surullista ja raskasta.

Kaikki tuntuu hyvin epäreilulta.

Vaikka tiedän, ei elämä koskaan reilua olekaan.

Olen surullinen.

-2009-

ÄITIYDESTÄNI

Äitiydestäni vanhaa ja riipaisevaa tekstiä. Sieltä on noustu ja selvitty, vaikken noina hetkinä siihen uskonutkaan. En uskonut toipuvani ja pystyväni nauttimaan täysillä elämästäni ja äitiydestäni. Kamalia ajatuksia jotka vain tulivat päähäni, vaikken tahtonut. Ajatuksia jotka eivät menneet pois vaikka kuinka käskin!