Toinen Cross Training treeni

Eilen minulla oli toinen EasyFit Pasilan Cross Training ryhmän treeni ja olin kyllä tunnin jälkeen ihan fiiliksissä! Päällimmäisenä tunnin jälkeen nousi mieleen ajatukset: Kädet ovat aika vahvassa kunnossa. Jalat ovat vähemmän vahvassa kunnossa. Liikkuvuus on vähän heikko ja pitäisi lisätä lihashuoltoa. Pystyn keskittymään omaan tekemiseen vaikka ryhmässä treenataan. Aika monta havaintoa yhden tunnin aikana.

Harjoitus aloitettiin kehonpainolämmittelyn jälkeen valakyykkyä (overhead squat OHS) harjoittelemalla. Kyykky osoittautui itselleni täysin uudeksi ja todella haastavaksi. Liikkeessä painot tulevat suorilla käsillä pään päälle (melko leveä ote) ja jotenkin minun käsien liikkuvuus ei millään meinannut riittää. Eikä asento ollut mitenkään miellyttävä. Sinällään hyvä ja tehokas liike koko vartalolle, jalat, keskivartalo ja kädet joutuu yhtä aikaa töihin. Tuo liikkuvuuden puute ei kyllä tullut yllätyksenä. Varsinkin kun olen tällä hetkellä superinnostunut kuntosalista, tiedän venyttelyn ja kehonhuollon jäävän liian vähälle. Olen yrittänyt tehdä itseni kanssa sopimuksen, että käyn noin 2 kertaa viikossa kuntosalilla jotta muistan, ehdin ja jaksan harrastaa myös joogaa, pilatesta ja venyttelyä. Maanantaisin käyn EasyFit Pilateksessa säännöllisesti, mutta kuntosalilta saatan löytää itseni 3-4 kertaa viikossa. Eli tähän olisi hyvä kiinnittää taas huomiota, vaikka kotona venyttelen ja joogailenkin.

Käteni ovat vahvemmassa kunnossa kuin koskaan, tykkään leuanvedosta, punnertamisesta sekä kaikesta riippumisesta ja roikkumisesta. Käsissä lihaksien kehitys näkyy ja tuntuu näköjään aika nopeasti. Eilisen tunnin päätteeksi tehtiin 15 minuutin treeni, jossa oli kolme eri liikettä. Treenin helpoin (jos sitä nyt helpoksi voi kutsua) osuus oli minulla käsille kohdistuva liike. Laatikon päälle hyppääminen ja viiden kilon kuntopallon heittely kohti korkeuksia osoittautuikin haastavammaksi. Toki nämä ovat minulle melko uusia liikkeitä, ja tekniikka oli vielä hakusessa. Oikein tehokkaita ja monipuolisia liikkeitä, joita tulen varmasti käyttämään omissa treeneissä. Laatikon päälle hyppääminen hirvittää hieman, jos ei pääsekään ylös asti tai kaatuu. Pikku hiljaa harjoitellen uskon pelon olevan voitettavissa, 20-24 tuumaa tuntuu yllättävän korkealta. Osa liikkeistä toimii varmasti myös lämmitellessä, jotenkin olen kyllästynyt sitkuttamaan sillä pyörällä alkulämmittelyn.

Superhyvä ja hikinen fiilis jäi taas treenistä. Ihanaa intoa, ja uuden opettelusta saa energiaa ja treenimotivaatiota. Kokonaisuudessaan syksyllä Easyfit Pasilaan uutena tullut Cross Trainin alue on ollut kovassa käytössä meidän perheessä. Treenaan lähes aina mieheni kanssa yhdessä. Mahtavaa oppia kaikkea kivaa koko ajan, keikkua ja vetää leukoja renkaissa yms. ja lähes huomaamatta lihakset kehittyy samalla. Kummasti ovat vatsalihaksetkin kipeänä kun vartalohallintaa tulee lähes koko ajan.

Make me sweat, toteutui kyllä taas super hyvin. Hikinen treeni takana!

Ensimmäisen tunnin kokemukset löytyvät täältä.

Blogiyhteistyö EasyFit Pasilan kanssa. 

Ensimmäinen Cross Training treeni

Olen käynyt EasyFit Pasila liikuntakeskuksessa siitä sakka kun se aukesi tammikuussa 2014. Olen aktiivisesti käyttänyt kuntosalia, käynyt Pilates tunneilla ja erilaisissa virtuaalijumpissa. Treenaan 2-4 kertaa viikossa eli liikuntakeskus on tullut aika tutuksi. Nyt sain tilaisuuden tutustua Cross Training pienryhmävalmennukseen Personal Trainerin opastuksella. Odotin keskiviikon ensimmäistä tuntia innolla ja jännityksellä, kuinka selviän treenistä ja millaista on treenata PT:n kanssa. Lähdin mukaan täysin avoimin mielin kokemaan ja oppimaan uutta.

Päällimmäisenä tunnista jäi mieleen, mahtavan energian ja hien lisäksi, oma käytös. Nauroin ääneen itselleni kun tajusi hokeneeni Personal Trainerille moneen kertaa lausahdukset: en minä osaa, en minä tiedä, en uskalla, en minä pysty, en ole koskaan, liian paljon painoja jne. Perus negatiivinen asenne ja itseluottamuksen puute, mutta miksi ihmeessä pitää aina ensin todeta että ei osaa? Ei kai mitään tarvitse valmiiksi osata, mutta aina voi kokeilla ja oppia. Asenne voisi olla enemmin ”minähän näytän”, kuin ”en minä kuitenkaan pysty”. Huomasin kyllä osaavani tosi monta juttua, vaikka en tiennytkään entuudestaan liikkeitä. Osa liikkeiden nimistä kuulosti vierailta, joita olin kuitenkin tehnyt aiemmin. Yllätyksekseni pystyin tekemään esimerkiksi erilaisia kyykkyjä paljon suuremmilla painoilla kun olisin koskaan uskonut.

Olen käynyt jo yli vuoden aktiivisesti kuntosalilla ja oppinut todella monta juttua, silti edelleen epäilen omaa osaamista ja oppimista. Personal Trainerit ovat varmaan tottuneet tähän kiukutteluun ja uskon puutteeseen. Itseäni kyllä naurattaa oma ”en minä osaa asenne”. Mietin onko tässä myös jotain sellaista ”minähän en tee kun toinen käskee asennetta”? Jotain sellaista, ettei minua tarvitse neuvoa. Tykkään kyllä ryhmäliikunnasta, mutta ehkä tässä erona on se ohjauksen henkilökohtausuus. En ole koskaan aiemmin treenannut PT:n valmennettavana. Ensimmäinen kokemus oli kyllä todella positiivinen. Jännä seurata viikkojen aikana kuinka omat ajatukset ja fiilikset kulkevat. Ryhmässä on kuusi treenaajaa, silti PT ehti hyvin neuvoa ja opastaa, tukea ja kannustaa kaikkia. Ryhmissähän itsessään on omanlaisensa voima, pystyy kannustamaan kaveria ja jossain vaiheessa voi tulla kenties jokaisen motivaatiota lisäävää kilpailua.

Tällä viikolla treeni sisälsi erilaisia tekniikkaharjoituksia sekä kiertoharjoittelua. Erilaisia kyykkyjä, köydenheiluttelua, hyppynaruhyppyjä, burpeita, kehohallintaliikkeitä jne. 

Voittajafiilis treenin jälkeen.

Ihan vähän olin poikki, väsynyt mutta onnellinen.

Cross Training pienryhmävalmennus sijoittui pääsääntöisesti tähän ihanaan apinahäkkiin tai kidutuskoppiin vai mikä se oli. Tänään piti taas käydä roikkumassa ja treenaamassa.

Kirjoittelen kokemuksistani Cross Training pienryhmävalmennuksesta kerran viikossa. Muutenkin tulen kirjoittamaan treenaamisestani Easyfit Pasilan salilla ja jumpissa. 

Blogiyhteistyö EasyFit Pasilan kanssa.

Liikun – koska olen sen arvoinen

Mietin usein mikä on saanut minut liikkumaan ja nauttimaan siitä. Yksi iso syy siihen on, että olen oppinut arvostamaan itseäni, ymmärtänyt kuinka tärkeää on huolehtia itsestäni. Minulle liikkuminen tarkoittaa kehon ja mielen huoltoa yhdessä, aikaa parisuhteelle tai vain minulle. Liikunta lisää keskittymistä, rentoutumista, oman itsensä kuuntelua, oman kehon ymmärtämistä ja positiivista energiaa. Olen vallan ihastunut tällä hetkellä kuntosaliharjoitteluun, mutta yritän pitää liikkumisen tasapainossa. Kuntosalin vastapainoksi joogaan, venyttelen ja harrastan pilatesta, näin takaan kehonhuollon. Joogailu, venyttely ja rauhallinen hengitys toimivat myös levottomiin uniin ja arjen rauhoittumiseen. 

Migreenini oireili ensi kerran jo reilu viisitoista vuotta sitten, selässäni on pieni rakenteellinen vika ja olen läpikäynyt vaikean masennuksen. Näitä kaikki olisin voinut hoitaa liikkumisella, jos olisin ymmärtänyt olevani sen arvoinen. Kaikki minulle määrätyt lääkkeet olen aina syönyt kohtalaisen kiltisti. Kun taas fysioterapeutti neuvoi minulle niskaa ja keskivartaloa vahvistavia liikkeitä, tein niitä ehkä kolme kertaa. Todella typerää ja epäkunnioittavaa itseäni kohtaan. Olen miettinyt miksi toimin noin, tuohon aikaanhan yleensä tein sen mitä käskettiin ja odotettiin, koska halusin miellyttää. Tuo lihasten vahvistaminen ei kuitenkaan ollut ulospäin näkyvää ja olisi helpottanut minun oloani. Ehkä kieroutunut mieleni piti sitä itsekkäänä? Olisinko muka käyttänyt aikaa ja energiaa oman itseeni, sen sijaan kun pystyin käyttämään sen muiden auttamiseen ja miellyttämiseen. 

Masennuksen keskellä minua olisi varmasti auttanut lenkit ystävän kanssa, kävellen ja jutellen. Mahdollisesti rentouttava jooga, tosin en ole varma olisinko pystynyt keskittymää, mutta sitä olisi voinut harjoitella. Uskon kuitenkin vahvasti liikunnan merkitykseen masennuksen ja alakuloisuuden ehkäisyssä, kun laji on sopiva. Jos minulla on huonoja fiiliksiä, saatan napata kameran kaulaan, koiran hihnaan ja mennä metsään, tämän taidon opin masennuksen uusiessa. 

Sitä mukaa kun olen liikkunut, olen oivaltanut sen tärkeyden. Itsetuntoni, itsetuntemukseni ja itsearvostukseni ovat kasvaneet. Olen ymmärtänyt, että voin huolehtia minusta, minä olen sen arvoinen, eikä siinä todellakaan ole mitään itsekästä. Päinvastoin, jaksan olla paljon enemmän myös muille kun voin henkisesti ja fyysisesti hyvin. Olen pohtinut onko muillakin tämä sama hassu mielikuva? Moni suunnittelee terveellisten elämäntapojen aloittamista pitkään, joka kevät ja syksy, joulun ja kesän herkuttelun päätteeksi. Mikä siinä lopulta on, ettemme tartu näihin muutoksiin ja jaksa kantaa huolta itsestämme. Onko tosiaan niin, että emme jaksa huolehtia itsestämme kiireisen arjen keskellä. Vai emmekö vaan arvosta itseämme tarpeeksi? Emmekö luota siihen että voimme suurella ylpeydellä huolehtia hyvinvoinnistamme. Emmekö pidä itseämme riittävän arvokkaana? Onko varsinkin meidän naisten haasteena tapa huolehtia ensin kaikista muista, sitten ehkä itsestämme jos aikaa ja energiaa jää? 

Huolehditaan meistä, jokainen on sen arvoinen.