Oman elämänsä prinsessa: MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA

Äidin omaa aikaa, kuppi lempi teetä, napista kuuluu menneiden vuosien kotimaisia. Aikaa pohtia ja ajatella, aikaa kirjoittaa rauhassa. Aikaa jäsennellä ajatusvirtaansa päästä sormiin, sormista edelleen näppäimiin ja tietokoneen ruudulle, lopulta ehkä blogiin. Tämä on yksi tapani purkaa tunteita ja fiiliksiä, sekä tutkaille itseäni. Nyt pohdin ja kirjoittelen omasta kokemusasiantuntijuudestani, mitä se minulle merkitsee.

Kävin viime talvena/keväänä kahdeksan kuukauden mittaisen kokemusasiantuntijakoulutuksen. Nyt olen siis koulutettu kokemusasiantuntija. Kun sairastuin ja sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta, uupumusta ja syömishäiriötä, niin monesti mietin miksi sairastuin. Miksi juuri minä sairastuin, mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni sairastumisen, miksi sairaus oli niin tuskaista ja vaikeaa, miksi sairaus hukutti monta vuotta elämästäni? Monta miksi kysymystä. Jossain kohtaa kuntoutumistani ajattelin, että sairastumisellani pitää olla joku merkitys tai sille pitää antaa joku merkitys. Minun täytyy hyödyntää se jotenkin, oppia siitä jotakin, selviytyä voittajana. Sairaudella ja toipumisella täytyy olla jokin tarkoitus. Sen lisäksi että oppii itsestään ja elämästään.

Kiukustuin todella jossain vaiheessa koska en meinannut saada sairauteeni apua ja hoitoa. Hoitohenkilökunta kohteli minua usein kuin halpaa makkaraa, siltä se ainakin tuntui. Päädyin rakentamaan valokuvanäyttelyn mieheni kanssa jolla pyrin kertomaan ja näyttämään maailmalle millaista synnytyksen jälkeinen masennus voi kaikessa kauheudessaan olla. Uskoin ja uskon edelleen, etten ole ainoa äiti/perhe joka ei saa apua. Vaikea masennus pysäyttää koko äidin maailman, ja heilauttaa pahasti myös koko perheen maailmaa. Ammattimaista apua ja tukea pitää saada heti paikalla. Aivan kuin en olisi ollut sairas, vaikka pelkäsin ja joskus toivoinkin kuolevani. Kohdallani yhteiskunnalla näytti olevan rahaa sairaalahoitoon, muttei avotapaamisiin. Ikään kuin en olisi itse ollenkaan osannut arvioida tilannettani.

Kun sairaus- ja äitiyslomien jälkeen tuli paluu työelämään aloin etsiä mahdollisuuksia tehdä jollain tapaa mielenterveystyötä. Jossain kohtaa silmiini osui ilmoitus Mielen avain hankkeen kokemusasiantuntija koulutuksesta. Pääsin koulutukseen ja sain todella antoisan koulutuksen. Olen sitä mieltä, ettei ikinä missään koulutuksessa opi kahdeksan kuukauden aikana yhtä paljon ihmiselämästä. Jokaisella on kuitenkin se kokemuksensa eikä elämä koskaan mene käsikirjoitusten mukaan. Todennäköisyydet sairastumiseen, paranemiseen ja uusiutumisriskiin pystytään arvioimaan ja tilastoimaa. Jokainen tietää, että lapsuus vaikuttaa ihmisen psyykkiseen kehitykseen, itsetunnon ja itsetuntemuksen rakentamiseen. Kuinka lapsuus ja lapsuuden kokemukset kehenkin vaikuttaa, onkin monimutkaisempi juttu. Mitä ja keitä elämä tuo tullessaan. Mikä vaikuttaa rakentavasti toiseen voi vaikuttaa toiseen tuhoavasti. Jokainen meistä on kuitenkin oma persoonansa, jolla on omat reagointitavat.

Kokemukseni ja se työstäminen on kokemusasiantuntijana suurin oppini ja salaisuuteni, tiedän ja koen jotain jota kukaan muu ei. Vertaisten kanssa voi samaistua ja jakaa tunteita sekä kokemuksia. Ikään kuin puhuttaisiin heti samaa kieltä. Koulutus antoi minulle itseluottamusta jatkaa asioista ääneen puhumista, luoden uskoa että ehkä voidaan vaikuttaa ja herättää keskustelua. Itse koen kokemusasiantuntijana saaneeni omalle sairastumiselleni uuden merkityksen, uskon siihen että kaikelle on maailmassani joku merkitys. Asiat eivät vain tapahdu, ne tuovat jostakin ja kuljettavat jonnekin. Omasta toipumisesta syntyi voimakas halua auttaa kanssa kulkijoita, kokemusasiantuntijuus luo mahdollisuuksia sen tekemiseen. Monikaan ei tästä elämästä selviä ilman huolia, murheita tai kriisejä, lienetkö kukaan. Vertaistuella on ollut itselleni suuri merkitys, joku ymmärtää minua todella. Toipumistarinasta tulee ikään kuin kauniimpi, aikakin itselleen, kun voi antaa hyvän kiertää. Kun on itsellään tarpeeksi voimia ja kykyä nähdä maailma taas kauniina, on mahdollisuus auttaa muita. Tämä on minun tapani kehittää itseäni ja luoda myös keinoja selviytyä tulevista haasteista joita matkallani varmasti vielä on.

Asiantuntijuutta jonka rikkautena on kokemus!