torstai 31. tammikuuta 2013

BLOGIHAASTE 3

Jo perinteeksi muodostunut blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan ALKU ja veljeni sanan LUOLA. Molemmat kirjoittavat näistä sanoista tekstit ja julkaisee kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä.
 
Haasteen kirjoittajat (jatkamme siis edelleen). Sisko ja sen veli. Tunteet ja järki. Jotenkin tämä kuva kuvastaa huippu hyvin meidän ”kirjoittaja suhdetta”. Tukea, neuvoa ja apua.

Alla minun tekstini ja veljeni tekstit löytyvät täältä: http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/

tiistai 29. tammikuuta 2013

JULKISTA IMETYSTÄ

Noin kolmetoistavuotias eno nro 2 ei ihan ymmärtänyt julkista imetystäni keskellä katua, joskus 7 vuotta sitten.  No ehkä tuossa iässä tissin kaivaminen keskellä katua on aika ”järkyttävää”. Salamoiva katseeni sai kuitenkin eno nro 2 myöntämään, että ehkä on aika saada lapsi tyytyväiseksi... :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

KIPU KUVINA 2


Oli kipu fyysistä tai henkistä, se vie huomion ja tarkkaavaisuuden. Välistä kipu saa lamaantumaan ja pohtimaan vienkö minä tätä elämää vai elämä minua. Annanko kivun nujertaa ja lannistaa vai nousenko vastarintaan. Näytän kivulle nyrkkiä, ja sanon etten ole vietävissä, nousen ja vahvistun. Hetken aikaa kivun vallassa voi olla mukavaa velloa ja surkutella, mutta elämä kantaa eteenpäin ja auttaa riemulliseen ihanaan kulkuun. 

Ja taas tuli tarve piirtää… Huumorikin auttaa kivun kanssa, oli sitten henkistä tai fyysistä :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

KIPU KUVINA


Oli kipu fyysistä tai henkistä, se uuvuttaa ja vie voimia. Toisaalta kipu antaa tilaa ja hetkiä kasvaa, tutkailla itseään. Kun kipu vie energian ja voimat tehdä mitään, jää vain hetkiä ajatella. Päänsärystä syntyi KIPU KUVINA. Minulla on kumma tarve käsitellä asioita, ehkä ihan hyväkin tarve. Tässä kaikki sanat tänään, kipu jomottaa edelleen.

Kuvat alla

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

MIEHEN TYÖ

Olen piirrellyt tätä sarjakuvaa ja hihitellyt itsekseen. Erittäin rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Rouva Onnisen itsetunnossa on jotain samaa kun rouva Turkan. Ja yhtälailla herra Onninen jaksaa kannustaa vaimoaan kun herra Turkka on jaksanut kannustaa omaa vaimoaan. Tietysti pientä pilkettä silmäkulmassa olen tätä piirustanut…




sunnuntai 13. tammikuuta 2013

HEI, KUINKA SINÄ VOIT TÄNÄÄN

Henkilökohtaisesti olen kokenut monesti, että vaikeasti masentuneelta ja uupuneelta äidiltä ei haluta kysyä: ”Hei miten sinä voit tänään?” tai ”Hei, mitä sinulle kuuluu?” Jos joku tätä minulta sattui kysymää, ja vastasin kaunistelematta kysymykseen, ei sitä rohjettu kysyä uudelleen. Olen kai siinä mielessä omituinen tapaus että tuppasin vastaamaan totuuden mukaisesti kysymykseen. Kysyjä ei sitten tainnutkaan kestää vastausta, koska olettamus taitaa olla se, että pienten lasten äidin elämän on suorastaan ruusunpunaista ja – tuoksuista. Ei haluttukaan, että joku kokeekin jotain muuta, se oli pelottavaa, tai ainakaan sanoo sitä ääneen. Eikä ehkä vaan osattu jatkaa keskustelua. Jossain vaiheessa opin vastaamaan, ihan hyvin meillä menee ja lapset kasvaa. Onneksi oli (ja on) kuitenkin niitä ihmisiä, jotka uskalsivat kysyä, kestivät vastauksen ja jaksoivat puhua kanssani.

ONNEKSI TIETOKONE EI HÄVIÄ

Onneksi olen saanut olla masentuneena ja uupuneena huonomuistinen, vaikka sen on itseni lisäksi rassannut suunnattomasti miestäni ja muitakin läheisiä. Minkäs sille tekee kun ei muista niin ei muista, onneksi on apuvälineitä. Avaimien etsintä onkin sitten haastavampi juttu… Ja kun on tokkurasekaisin, kuljettaa ja tunkee omaisuuttaan todella epäloogisiin paikkoihin!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

TALVEN VOIMAKUVIA

Kun en ole voinut istua koneella kirjoittamassa tai pöydän ääressä piirtämässä, hartia jumien vuoksi, olen valokuvannut. Viikonloppuna kävin kuvausretkellä, yhdistettynä koko perheen ulkoiluun raikkaassa talvisäässä. Kuvaaminen on yksi tapani tutkailla asioita ja elämää. Nyt olen halunnut kuvata kaikkea kaunista, ihanaa ja energiaa antavaa. Kuvat symboloivat elämän iloja ja ainutlaatuisuutta, ja auttavat kulkemaan arjessa eteenpäin. Kuvaaminen ja kuvien katselu on minusta ihanaa, voin kuvata tai valita juuri itselleni mieluisimmat kuvat. Käytän kuvaan eheyttämään itseäni, auttamaan näkemään kauniin ympäristön, elämän kauneuden, jos hyvin käy voin myös antaa jotain jollekulle toiselle kuvieni kautta. ”Nimeän” kuvia tämän päivän fiilisten ja menneen elämän virran mukaan. Tässä viime viikonlopun kuvasatoa: