perjantai 29. marraskuuta 2013

Elämäni Helmiä



Eilen pidettiin Mielenterveysyhdistys Helmi:n syyskokous, jossa minut valittiin hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi. Eilinen oli siis suurta jännitystä, juhlaa ja monenlaisia tuntemuksia. Koen tehtävän suurena kunniana ja luottamuksen osoituksena. Otan tehtävän vastaan suurella ilolla, innolla, nöyryydellä ja arvostuksella. Näen tulevaisuudessa suuria mahdollisuuksia ja haasteita, tilaisuuden kehittyä ja kehittää, luoda ja synnyttää uutta. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Marraskuun maisemia



Marraskuusta tai syksystä ajattelemme usein, synkkää ja pimeää, loputonta sadetta ja märkää. Kauhistelemme jo valmiiksi pimeää ja tylsää vuodenaikaa. Kuinka masentavaa, aurinko poistuu palatakseen taas keväällä. Mikä siinä onkaan, että sitä syksyn pimeyttä pitää jo etukäteen murehtia, niin kuin toisilla on tapana murehtia kaikkia muitakin asioita. Itse olen aina ollut tyypillinen Murehtia. Murehdin etukäteen, murehdin kun tilanne on päällä ja murehdin vielä pitkään jälkeenpäin. Väitän kehittyneenä ja oppineeni tässä asiassa, osaan enemmän ottaa hetken kerrallaan. Toisaalta taas hyväksyen, että murehtiminen on osa minua, ei minun ole pakko oppia siitä pois.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Sininen hetki



Marraskuinen iltapäiväulkoilu lasten ja koiran kanssa metsässä. Seikkailuja ja upeaa mielikuvitusta. Kaunis aurinko ja viimeiset valoisat hetket ennen illan pimeyttä. 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Positiivista pilkettä silmäkulmaan



Kun olen tällainen valokuva ihminen, minulle on tärkeää esim. millainen profiilikuva minulla on sosiaalisessa mediassa. Kuvan pitää olla minun näköinen, kuvastaa jollain tapaa minua juuri sillä hetkellä. Kuvastaa eritoten itselleni. Se mitä tai mitenkä itse näen kuvan, voi ihan jotain muuta kuin mitä muut näkevät. Joskus on tarve vaihtaa kuvaa useammin, toisinaan taas sama kuva menee pitkään. Fiiliksien mukaan. 

torstai 7. marraskuuta 2013

Äitiyden myyttiä



Tämä kuva on otettu hetkeä myöhemmin kun toinen lapsistamme syntyi, Jaakko vauva. Meillä molemmat lapset ovat saaneet nimensä heti synnyttyään, sairaalassa tosin tätä ei huomioitu ja molemmat kulki nimellä poika Turkka.