sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Minun kehoni tänään



Vuosia sitten tässä kehossa asui nainen joka oli maailman epävarmin. Kehossa eli mieli joka oli rikkonainen ja pirstaleina. Mieli joka ei käsittänyt, joka ei jaksanut ymmärtää. Mieli joka meinasi hajota täysin. Mielen rikkoutuessa alkoi rikkoutua myös keho, keho joka ei meinannut jaksaa kantaa mielen taakkaa. Keho jatkoi sitkeästi kulkuaan, kantoi mielen taakkaa kipuina, vapinana, ahdistuksena ja palana kurkussa. Keho joutui kärsimään viiltelystä ja syömishäiriö rääkistä, kun mieli ei pystynyt käsittelemään kaikkea. 

Keho auttoi saamaan mielen syövereistä pahat pois kuvaamalla, puhumalla, piirtämällä ja tanssimalla. Keho toi mielen pahat asiat ulos. Mieli puhdistui pikku hiljaa ja alkoi vakuuttaa keholle että jaksat. Mieli sai kehon liikkeelle, kerta toisensa jälkeen nousemaan. Keho vapautti otteestaan mielen kuormaa, antoi ne mielelle käsiteltäväksi pieni pala kerrallaan. Keho ja mieli yhdessä. Keho ja mieli eivät uskoneet enää pystyvänsä moneen asiaan, niin vain pystyivät ja paljon enemmän. Keho pääsi taas kauniiseen liikkeeseen, haastamaan omaa voimaansa, liikkuvuuttaan ja sulavuuttaan. Keho sai liikkua ja voimistua. 

Nainen kasvoi eheäksi, oppi rakastamaan itseään, kehoaan ja elämää. Tässä kehossa on kuljettu pitkä murheellinen ja samaan aikaan kaunis matka kukoistukseen. Tämä nainen rakastaa tänään kehoaan kaikkine muotoineen. Pitää huolen mielestään ja kehostaan, jotta ne pysyvät tasapainoissa. 

Jokaisella meillä on oma kaunis kehomme ja mielemme. Ollaan kiitollisia ja ylpeitä siitä mitä me olemme. 


Kehoni 2009


Kehoni tänään