Poisti toi viime viikolla komean
todistuksen, Saila Turkka on suorittanut Mielen avain – hankkeen kokemusasiantuntijakoulutuksen.
Koulutus antoi osallistujalle valmiuksia toimia erilaisissa kokemusasiantuntija
tehtävissä mielenterveys- ja päihdetyönkentällä! Voisin katsoa, että matkani kokemusasiantuntijaksi
on kestänyt vuodesta 2007 ja nyt on saavutettu yksi etappi elämässä. Viisi
vuotta kuulostaa aika pitkältä ajalta ja onkin sitä, mutta on ollut täynnä
kasvua, kehitystä ja ennen kaikkea itsetutkiskelu ja itsensä rakentamista.
Kasvun voidaan katsoa huipentuneen kokemusasiantuntuja koulutukseen, joka
auttoi jäsentämään sitä mitä todella haluaa jakaa ja mitä haluaa tehdä. Matkani
tietysti jatkuu, mutta välistä täytyy pysähtyä välietapeille, pysähtyä ja
katsoa saavutuksiaan! Ehkä kasvunmatka alkaa jo lapsuudesta, ensimmäisestä parkaisusta,
mutta lähdetään kuitenkin matkaan sieltä vuodesta 2007…
Toinen lapsemme syntyi siis
vuonna 2007, jo raskausaikana masennus hiipi elämääni, näin jälkikäteen sen ymmärrän.
Vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen sain diagnoosin vaikea synnytyksen
jälkeinen masennus ja uupumus. Syömishäiriötäni ei koskaan ole diagnosoitu. Pää tuntui räjähtävän sisältäpäin, sydän tuntui
repeytyvän kappaleiksi, ruumista puristi salpauttaen hengityksen. Kuorma oli
täysin liian suuri kannettavaksi, kuljin vain suuressa sumussa ja ahdistuksessa.
Mustat henget vetivät puoleensa, viekoitellen mustaan tunkkaiseen savuunsa. Maailma
oli hukassa minulta, minä olen hukassa itseltäni, leijuen jossain ulkopuolella.
Kiukkusin kiukkuni, vihasin tuskani, raivosin katkeruuteni, selvisin tuskastani
eheänä voittajana. Taistelu oloja vastaan tuntuu loputtomalta, pikku hiljaa pystyin
kuitenkin aloittamaan jälleenrakennuksen. Löysin itseni, aloin uskoa itseeni,
remontoin elämääni.
Tämän kaiken tarvitsin tullakseni
juuri siksi kuka tänään olen! Huomatakseni kaiken tämän maailman kauneuden. Pystyäkseni
näkemääni itseni tekemässä juuri sitä mitä haluan, uskomaan itseeni ja mahdollisuuksiini.
Sain kyvyn alkaa ymmärtää mennyttä ja nähdä tulevaisuuden mahdollisuutena. Uskalsin
pikku hiljaa todella miettiä tulevaa. Kun itse toivuin valtavasti eheyttävän
valokuvauksen avulla ja sain vielä kerrottua muillekin kokemastani valokuvanäyttelymme
Tytöstä naiseksi Lapsesta äidiksi avulla, aloin pohtia seuraavaa askelta. Halusin
todella auttaa muita ja lisätä ihmisten ymmärrystä synnytyksen jälkeistä
masennusta ja ylipäänsä mielenterveysongelmia kohtaan. Aikani etsiskeltyä löysin
mahtavan tilaisuuden tehdä kokemastani asiantuntijuutta,
kokemusasiantuntijakoulutuksella. Saisin siirrettyä kokemani voimavaraksi auttaen
niin muita ja kuin itseäni. Miksi jättää ne tuhannet kuvat, sadat sivut
tekstejä ja synkkyydelle menetetyt kuukaudet ja vuodet vain pöytälaatikkoon. Voisin
tuoda ne esiin ja näyttää, että täältä pesee elämä. Hölmöyttä tai rohkeutta, en
tiedä, minun valintani. Rohkeutta on selvitä sieltä, ottaa niskalenkki pahoista
hengistä, lytätä ne maan rakoon, nauraa pahuudelle. En koe menettäväni mitään
vaikka sen julkisesti kerronkin. Minusta se on vaan hieno juttu!
Kun itseluottamukseni kasvoi ja epävarmuuteni
pieneni tein kovasti töitä itseni kanssa, teen tietysti edelleen. Pikku hiljaa
havahduin TODELLA huomaamaan kuinka upeat lapset olimme kasvattaneet mieheni
kanssa, täytyi minun siis olla ihan riittävän hyvä äiti. Näin kuinka mieheni
oli kulkenut rinnallani kaikista kauheuksista, minuun uskoen ja luottaen. Olin
löytänyt itselleni parhaan mahdollisen kumppanin. Kuinka vanhempani, sisarukseni,
ystäväni ja sukulaiseni olivat matkassa mukana, vaikka joskus saatoinkin heitä
vähän olla tuuppimassa pois kun en kestänyt sosiaalisuutta. Elämä opetti tai pakotti opettelemaan ajattelemaan
itsekkäämmin, hoitamaan vain niitä itselle tärkeitä juttuja, ainakin
ensimmäisenä.
Kasvoin kokemusasiantuntijaksi,
koulutus oli pitkä ja uuvuttava, kertauskurssejakin tulee koko ajan lisää.
Ensin oli se käytännön oppi, vuosien matka ennen kuin edes tiesinkään moisesta
asiantuntijuudesta. Sitten alkoi teorian läpikäynti ja armoton kotitöiden pakerrus.
Tällä erää valmis, mutta edelleen treenataan. Matkalla kohti unelmaa, parantaa
mielenterveyskuntoutujien asemaan Suomessa ja auttaa kanssakulkijoita.
Aikamoinen tavoite, mutta jos aloittaisi pienin askelin. Kertomalla tarinaansa,
kuljettamalla valokuvanäyttelyä ja vetämällä vertaistukiryhmää jne. Ja mikä
upeinta en ole yksin! Meitä kokemusasiantuntijoita on ympäri Suomea ja uusia
koulutetaan!
KULJEN MATKAANI ETEENPÄIN
HYMYISSÄ SUIN
Teokseni: Kokemusasiantuntija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti