TYTTÖJEN ELÄMÄÄ

Sukkahousut jalkaan, uusi päivä alkaa
Heippa ja soitellaan
Tytöt tahtoo pitää hauskaa (hauskaa)
Eikä sitä peittele

(Alatalo, Rinne)

Mikko Alatalon, Tytöt tahtoo pitää hauskaa laulussa, on jotain ihanaa keveyttä ja huolettomuutta. Laulu kertoo loistavasti tyttönä olemisen tärkeydestä ja ihanuudesta sekä tyttöjen välisestä yhteydestä,jota monesti vain tytöt ymmärtävät. Ihanaa tyttönä olemista.

Olen mennyt aika nuorena naimisiin ja saanut lapset. Naimisiin menimme vuonna 2005, tuolloin olin 22-vuotias. Samana vuonna saimme esikoisen, ollessani 23-vuotias. Vuonna 2005 (tilastokeskuksen tiedon mukaan) ensiavioitujan keski-ikä oli noin 30 vuotta ja ensisynnyttäjän noin 28 vuotta. Ainakin siis keskiverroin olin nuori, tosin en koe olleeni mitenkään liian nuori tuolloin. Olinhan aina haaveillut omasta perheestä ja vauvoista. Kaksi ammattia oli hankittu tuohon mennessä, tehty ulkomailla pieniä pätkiä töitä, juhlittu ja menty. Enkä oikein usko, että sopivaa ikää perustaa perhettä on, tai luultavasti jokaiselle omansa.

Omalle tyttöydelleni tapahtui jotakin kun tulin äidiksi. Upposin kokonaan äitiyden syövereihin ja tyttönä oleminen hukkui johonkin. Elin esikoisen kanssa lähes täydellisessä symbioosissa, ei ollut tilaa tyttöjen hömpötyksille, eikä voimia miettiä itseään yksilönä. Jossain kohtaa masennuksen ja uupumuksen syövereissä koin olevani myös erittäin epäseksikäs ja -naisellinen. Syömishäiriö sai minut tuntemaan itseni lihavaksi ja rumaksi. Tuulipuvusta tuli suosikki uniformu, unohdin ajoittain hiusten harjaamisen jopa pesunkin, vaatteille tai itsensä laittamisella ei ollut merkitystä, aikaa tai tilaa. Toisaalta jostain syntyi myös hullu ajatus, ettei hyvä äiti voi olla liian laitettu, pitää olla sopiva hiekkalaatikko leikkeihin. Olin äiti enkä lainkaan tyttö tai nainen. 

Tänään huolehdin itsestäni ihan toisella tavalla. Nautin tyttöydestä/naiseudesta ja kauniista asioista. Edelleenkään en meikkaa juuri ikinä, kynsiä olen alkanut hoitaa omaksikin yllätykseksi! Harrastan vaatteita, en niinkään seuraa muotia, olen enemmän semmoinen fiiliksen mukaan pukeutuja, kirpputori keräilijä. Vaatteet ovat minulle kuitenkin ehdottoman tärkeä juttu. Ihanan höppänä tyttöjen juttu, mutta olen niin ylpeä tästä uudesta piirteestä. Sillä ei niinkään ole väliä onko vaatteet trendikkäät. Tärkeintä on se, että vaatteissa on hyvä olla. Olen itseni näköinen juuri sinä päivänä, tällaiselta tuntuu juuri tänään. On jotenkin sisältä ja ulkoa tasapainossa, juuri sellaisena kuin on, ”voi kantaa itseään kauniina”. 

Olen myös täysin yllättynyt kenkävalikoimastani. Entisten yksien tennareiden tilalle on tullut tennareiden kaveriksi tyttöjen kenkiä eli parit korkkarit. Tämäkin on jotain täysin uutta minussa. Tähän havahduin tämän kevään aikana. Yllättäen osaan jopa kävelle näillä kengilläni tai ainakin kuvittelen osaavani.

Voin siis hyvillä mielin ja onnellisena tyttönä todeta, että naiseus katosi masentuneen ja uupuneen äitiyden arkeen mutta puhkesi harmauden takaa entistäkin kauniimpaan kukkaan.

Keväällä siskoni ja kaksi ihanaa ystävääni järjestivät minulle ennakkoon ylläri synttärit Tallinnaan. Olin toisen yön ikinä ilman lapsia ja sain nauttia reilun vuorokauden ihan vain tyttönä olemisesta tyttöjen kanssa. Vaikka juhliminen on kovin muuttunut kuluneiden vuosien aikana, oli upeaa kulkea tyttöjen kanssa kaupungilla, hypistellä rauhassa vaatteita, meikata ja laittaa itseään sekä syödä ulkona ihan rauhassa. Sai vetää sukkahousut jalkaan ja nauraa ja jutella pitkään yöhön. Vaikka alkuun jännittikin, oli mahtavaa huomata kuinka on ihan turvallista matkustaa myös ilman perhettä. :) Luksusta arjen keskellä. Elämässä on menossa tällä hetkellä pikku lapsi vaihe, silti välistä kaipaa ja kummasti piristää yhteyden tunne tyttöystävien kesken.