Valokuvanäyttely -Kahlittuna, hetkiä elämästä

Vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus ja syömishäiriö. Synnytysmasennus diagnoosin sain vuonna 2008, uupumus ja syömishäiriö kulki siinä mukana. Kuvia vuonna 2014, joilla pyrin uudelleen kuvaamaan menneitä tunnetta. Miltä masennukseni näyttää tänään mielikuvissani. Aikoinaan aloitin eheyttävän kuvan käyttöä yhdistämällä kuvia ja sanojani, tässä taas niitä molempia.

Tervetuloa katsomaan valokuvanäyttely: – Kahlittuna, hetkiä elämästä.

Kuvat Timo & Saila Turkka

Sanat Saila Turkka

Nro 1 Meinaan kadota, kadota itseltäni, kadota elämältä

Nro 2 Ahdistus ja paniikki pitää paikoillaan, en pääse liikkeelle, olen 

lamaantunut

Nro 3 Pelko ja jännitys, kokoaikainen. Pidän itseäni kasassa, etten hajoa.

Nro 4 En halua olla pahassa olossa, haluan hyvään oloon, en pääse astumaan sinne. En osaa askeleita. Olen liian syvällä, masennus yllättää, vetää yhä syvempään.

Nro 5 Ahdistus varjostaa, olisi niin helppo antaa periksi, luovuttaa. 

Nro 6 Minä olen, missä minä olen, kuka minä olen, miksi minä olen, onko järkeä olla. Kysymyksiä ilman vastauksia.

Nro 7 Pelkään katsoa eteenpäin, pelkään mennyttä, pelkään olla tässä. Haluan piiloutua, etten vahingoitu.

Nro 8 Pala kurkussa, on mahdoton hengittää, vaikeaa syödä. Paniikki iskee päin näköä, haukon happea.

Nro 9 Olen niin yksin, yksin, yksin. Kukaan ei ymmärrä, kukaan ei näe, kukaan ei kuule, kukaan ei tunne.

Nro 10 En jaksa enää, haluan piiloutua, käpertyä itseeni, päästä pois tuskasta, hajota pois. 

Nro 11 Masennus kahlitsee mieleni, kieleni ja itkuni, en saa tuskaa ulos.

Nro 12 Olen ruma ja lihava, huono ja mitätön, kaikki on pilalla. Surullinen ja iloton mytty. 

Nro 13 Kahlittuna tuskaan ja kipuun, selittämätöntä fyysisistä ja henkistä kipua koko ajan. En jaksa kantaa taakkaani.

Nro 14 Tuska, viha ja katkeruus. Tuska ympäröi. Viha synkistää. Katkeruus tuhoaa. 

Nro 15 Suojassa omilta ajatuksilta, vuosien käsittelemättömiltä asioilta. Ne repivät minua rikki, en kestä kaikkea kerralla. 

Nro 16 Haluaisin vain osata olla minä, iloinen, onnellinen minä. Naurava, hymyilevä minä, joka rakastaa elämää, näkee kauneuden.

Nro 17 Pimeydestä valoon, kirkkaita hetkiä. Masennus ei ole vain kurjuutta, hetkittäin koen onnea ja iloa, lapsen hymyn. 

Nro 18 Sumussa. En saa otetta ajatuksista, tunteista ja olemassa olostani.

Nro 19 Viimein värit palaavat. Pelottaa jättää masennuksen varjo, se tuttu ja turvallinen vaikkakin ilkeä ja murskaava.

Nro 20 Kuvat Timo Turkka. Suuri rakkauteni ja eheyttävien kuvien mahdollistaja. Kiitos taas kulta <3