Tänään kuopuksemme täyttää
jo seitsemän vuotta ja muutama viikko sitten esikoinen täytti yhdeksän. Lasten
syntymäpäivät ovat aina hetkiä ja kohtia jolloin palaa menneeseen. Muistelee
kulunutta aikaa. Sydämeni pakahtuu rakkaudesta, onnesta ja kiitollisuudesta,
aina kun ajattelen kuinka upeita lapsia meillä on. Olemme vanhempina
onnistuneet juuri niin kuin piti. Minun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta
ja uupumuksesta huolimatta olemme voittajia.
Nämä on tärkeitä ja
liikuttavia hetkiä, muistaa elämää ja onnea. Aina sitä selviää. Elämä jättää
jälkiä ja kasvattaa, antaen samalla mieletöntä voimaa tulevaan. Tämä on minun
kulkuni ja reittini äitinä ja ihmisenä.
Muisteloiden saattelemana
seilailin vanhoja kuvia ja tekstejä. Tässä runo ajalta kun kävin pohjalta,
silti jaksoin uskoa ja koin onnea.
Kuva Timo Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti