TUSKA

TUSKA

Ei ystävää, yksinäinen.

Ei hymyillyt, surullinen.

Ei vapaa, toivoton.

Ei jaksanut, itsemurha.

-Saila 1998-

ITSEMURHASTA

Olen aina ajatellut, maailman itsekkäin teko on tappaa itsensä.

Enää en ajattele niin.

 Ymmärrän, joillekin se tuntuu olevan ainoa vaihtoehto.

Ymmärrän sen tuskan ja pahan olon joka täytyy olla sen takana.

Elämä näyttäytyy loputtomalta tuskalta.

Tulevaisuutta ei enää ole.

Kaikki on vaan ihan paskaa.

-2008-

ITSEMURHASTA 2

Ulkonäkö paineet ja laihuusihanne.

Paineita täydellisestä vaimosta ja äidistä.

Avuttomuutta olla hyvä miniä ja lapsi.

Pyrkimys miellyttää kaikkia.

Alkaa inhota itseään.

Vihaa kaikkea tekemäänsä.

Ei näe itsessään mitään hyvää.

Näkee itsensä rumana ja lihavana.

Huono ja kelvoton ihminen.

Epäonnistunut.

Ansaitsenko onnen.

Pitäisikö minun mennä pois.

Ei jaksa ajatella muiden tunteita.

Keskityn vain olemiseen.

Jaksamiseeni olla tällä.

Elän lasteni en itseni takia.

-2010-

 

Vanhoja tekstejäni…

Tänään olen kiitollinen ja onnellinen jokaisesta päivästä. Kun jälkeenpäin luen tekstejäni, kouraisee vielä syvältä. Silti ne kuuluvat elämääni ja ovat osa minua. Olen tällainen tänään, omaa polkuani kuljettuani. Osaan nauttia arjesta ja elämästä, olen onnellinen ja iloinen. Positiivinen oma itseni. Monesti minulle sanottiin, että toivun kyllä. En oikein uskonut silloin, mutta niin vain kävi. Löytyi ihana elämisen keveys. Vaikkakin kai tämä on elämän mittainen prosessi tai ainakin vuosien. Kunnes kaikki on käyty läpi ja rakennettu tietä uudelleen. Ja milloin ihminen on oikeasti terve?

Eheyttävän valokuvauksen lisäksi olen harrastanut myös kirjoittamista joka on auttanut paljon toipumisen tiellä. Olen yhdistänyt kuvaa ja sanaa. Välillä on ollut ensin kuva ja sitten teksti tai toisin päin. Työväline oman itsensä auttamiseen. Oivallus toipumiseen ja itsestään huolehtimiseen. (Yhtään välittämättä siitä kuinka huono oikeasti äidinkielellisesti olen.)