Omassa kehossa

Inspiroidumme helposti katsellessa muiden kuvia. Pitäisi näyttää enemmän tuolta tai vähemmän tältä. Unohdamme joskus totuuden, meillä tulee olla juuri meille sopiva keho. Oma kehomme on se joka kulkee aina mukanamme, elämme koko elämämme kehossamme. Pitäisikö meidän katsella ja kuunnella enemmän omaa kehoamme. Olla kiinnostuneempia muustakin kuin siitä miltä näytämme, kuinka kehomme voi.

Itselleni tulee koko ajan tärkeämmäksi voida hyvin omassa kehossani, olla sinut itseni kanssa. Syön nykyisin paljon, rakastan ruokaa, se ei ole enää vain polttoaine kuten joskus. Enää en halua olla mahdollisimman laiha. Haluan nauttia ruoasta, vaikka siinä olisikin joskus turhaa energiaa. Pidän kehostani, rakastan asua juuri minussa. 

Enää en rääkkää itseäni ja kehoani syömättömyydellä tai ruoan sääntelyllä. Syön riittävästi ja riittävän monipuolisesti. Sitä kautta ruoansulatus tuntuu toimivan paremmin, en voi huonosti, ole väsynyt tai kiukkuinen kalorien kyttäämisestä. Jos minulla on nälkä, syön vaikka kello kymmenen illalla. Pidän huolta itsestäni. Omasta mielestäni se näkyy, ainakin itselleni ja sehän on kaikkein tärkeinä.

Pieniä kipukohtia on huomata, että jotkut vanhat farkut kiristää. Oikeasti ne vihdoin istuvat jalkaan, mutta tuntuu oudolta kun ne ovat aiemmin roikkuneet. Kuntosaliharjoittelu on saanut aikaan sen, että huomaan muutaman jakkuni käyneen minulle pieneksi?! Todella omituista ja huvittavaakin. Minä, jolla ei oikeastaan koskaan ole ollut lihaksia, on tullut ainakin jonkin verran lihasmassaa. Peiliin kurkatessa hämmästelen kuinka minulle on tullut pienesti näkyviä lihaksia. Minä niin tykkään. 

Sen lisäksi, että kuntosali tuo energiaa päiviin, huomaan kehoni olevan paremmassa kunnossa. Kipuja ja kolotuksia on paljon vähemmän. Mäetkin tuntuvat paljon loivemmilta pyöräillessä kun reisissä on vähän paukkuja. Kehon venyvyydestä ja lihashuollosta pyrin huolehtimaan, jotta tunnen itseni paremmin ja tunnistan jäykkyydet ennen jumeja tai migreenikohtausta. 

En tiedä johtuuko iästä, menen jo yli kolmenkymmenen, vai mistä kun alkaa enemmissä määrin kiinnostaa kehon ulkoisten muutosten lisäksi kehon kokonaishyvinvointi. Alan ymmärtää niiden syvienkin lihasten merkityksen kehonhallinnassa. Itsekin edelleen ihmettelen kuinka paljon olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Joskus ennen ehkä olin laihempi, mutta olin fyysisesti huonommassa kunnossa. Eikä haittaa mitään, jos ne kymmenen vuotta vanhat syömishäiriökauden farkut eivät enää mahdu jalkaan.

Haluan pitää huolta kehostani, koska asun siinä koko ikäni ja haluan sen pysyvän kunnossa. Vaatteet ja korut voi aina vaihtaa ja hiusten värin muuttaa, mutta meillä on vain yksi keho, jossa meidät täytyy viihtyä koko elämämme. Ei ole ollenkaan yhden tekevää kuinka kehossamme viihdymme tai kuinka siitä huolehdimme. Katsotaan itseämme ja opitaan tuntemaan itsemme, sitä kautta nauttimaan ja huolehtimaan kehostamme ja elämästä.

Kuvat Timo Turkka (Rakas mieheni, joka jaksanut päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, kuunnella, katsella ja kuvat kehoni muutoksia. Elää mukana ja tukena.)