Ei niin täydelliset blogiäidit –epätäydellisen täydellinen

Kaksplussan blogeissa on pitkin talvea ja kevättä kirjoiteltu postaussarjaa –Ei niin täydelliset blogiäidit. Mietin pitkään mistä itse kirjoittaisin. Riippuen näkökulmasta tai keneltä kysyy, olen varmasti monellakin tapaa epätäydellinen äiti. Jos taas vaihdetaan näkökulmaa ja kysytään toiselta, olen varmasti täydellinen äiti. Tärkeintä on kuitenkin se, mikä on oma ja oman perheen näkemys. Millainen on täydellinen tai ei niin täydellinen äiti meidän perheessä. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei blogiäiti ole yhtään sen täydellisempi tai epätäydellisempi kuin muutkaan äidit.

Minä olen tarvinnut moniakin, ei niin täydellisiä hetkiä ja kokemuksia elämässä tullakseni epätäydellisen täydelliseksi äidiksi lapsillemme. 

Olen ollut monesti ei niin täydellinen äiti:

• Nukutimme esikoista perhepedissä. (Tämä ei ollut neuvolan mielestä ollenkaan sopivaa vuonna 2005.)

• Olen täysimettänyt molempia lapsia kuusi kuukautta. (Tämä ei ollut ollenkaan yleisesti hyväksyttyä 2005, saimme osaksemme paljon ihmetystä ja porkkanasoseohjeita.)

• Olen itkenyt uupumustani vauva sylissä, kun hän herätti minut 10–20 kertaa yössä. (Vuonna 2006 tätä jatkui kuukausia.)

• Olen torkkunut vauva sylissä, kun en uupumukseltani pysynyt enää hereillä. (2006)

• Olen jättänyt vauvan yksin hetkeksi huutamaan, kun en ole enää kestänyt huutoa. (2006)

• Olen sopinut itseni kanssa, että elän ainakin pari vuotta lasten takia, sitten ei ole enää väliä. (2008 Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, uupumuksesta ja syömishäiriöstä kuopuksen synnyttyä.)

• Olen ollut hymyilemättä lapsilleni niin, että he ovat huolestuneet minusta. (2008-2009)

• Olen raahannut lapseni kanssani ”asumaan” kesäksi Perhetukikeskukseen, pois kotona ja isän luota, kun en ole enää pärjännyt masennukseni kanssa kotona. (2008)

• Olen syönyt masennuslääkkeitä ja rauhoittavia kun olen imettänyt kuopusta. (2008 Nykyisin tuskin määrättäisiin vastaavaa lääkeannosta, kolme eri mielialalääkettä, imettävälle äidille.)

• Olen syöttänyt lapsilleni paljon epäterveellisiä eineksiä kun en ole jaksanut laittaa kunnon ruokaa itse.

• Olen tuijottanut eteeni, näkemättä ja kuulematta lapsiani. (2007-2009)

• Olen puhunut kamalia asioita lasten kuullen omasta pahasta olostani.

• Olen herännyt useamman kerran päiväunilta esikoisen tuloon koulusta. (Masennukseni uusi 2012)

• Olen kokenut olevani huono, kelvoton tai ihan paska äiti ja ihminen.

Lista on pitkä, eikä siinä ole suinkaan kaikki ei niin täydelliset äiti hetkeni. Onneksi äitiys ja lapset antavat anteeksi monta asiaa, kun tilalle tulee korjaavia ja tilanteita selittäviä kokemuksia. Kannan ikuisesti ei niin täydellistä äitiyden alku taakka. Hetkiä ei saa koskaan takaisin ja mahdollisuutta tehdä kauniimmin. Kaikki ne hetket ovat kuitenkin kuuluneet elämääni tullakseni äidiksi kuka tänään olen. 

Minusta jokainen äiti ja vanhempi on täydellinen tai sitten jokainen on epätäydellinen. 

Kuva Timo Turkka