Saako laiha nainen ruikuttaa vartalostaan

Suomessa on jännä kulttuuri, jossa laihojen laihuutta saa vapaasti arvostella, mutta lihavien lihavuutta ei. Ei kukaan mene sanomaan lihavalle: ”Olet aika lihava, sinun pitäisi kyllä laihtua.” Sehän olisi epäkohteliasta ja loukkaavaa. Sen sijaan on ihan täysin tavallista, että laihalle sanotaan: ”Miten sinä olet noin laiha, sinun pitäisi syödä enemmän.” Ihan sama minkälainen naisjoukko istuu kahville, lounaalle tai illan viettoon, jossain kohtaa keskustelu kääntyy painoon ja sen hallintaan. Monesti näiden keskustelujen alkaessa minä pysyn hiljaa ja olen hieman vaivaantunut. En halua kuulla kommentteja: ”Eihän sinulla ole mitään ongelmaa, sinähän voit syödä mitä tahansa, sinulle tekee vain hyvää syödä herkkuja”.

Ikään kuin vain lihavilla olisi oikeus olla epätyytyväisiä vartaloonsa. Olen koko elämäni ajan ollut normaalipainoinen tai alle. Silti olen ollut monet kerrat erittäin epätyytyväinen vartalooni, jopa inhonnut sitä. Lapsillamme on ikäeroa kaksi vuotta. Aloittaessani odottamaan esikoista painoin ehkä 51 kg, synnyttämään lähtiessä painoin jotain 62 kg. Imetyksen päättyessä painoin 49 kg. Tulin uudelleen raskaaksi ja lopulta painoa oli 65 kg. Imetys vei taas painoa alas ja painoin enää 48 kg. Aika paljon painon heilahtelua ja vartalon muutosta minulle. Monet saavat enemmän raskauskiloa ja laihtuvat vielä enemmän imettäessä. Minulle tuo painojen heilahtelu muutaman vuoden sisään oli aika hämmentävää, en enää tiennyt mikä olisi minun normaalipaino tai koko. 

Taustaksi se verran, että ennen tuota minulle oli ollut syömishäiriökausia ja toisen lapsen syntymän jälkeen kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja uupumuksesta. Olen aina ollut se laiha tyttö, se on ollut identiteettini. Minäkuvani on ollut täysin sekaisin. Muuttui paino sitten vähän tai paljon raskauden ja imetyksen aikana, meidän äitien kropassa tapahtuu monia muutoksia, halusimme sitä tai emme. Itselleni suurimmat muutokset tapahtui rinnoissa, lantiossa, vatsaseudulla, reisissä ja pakaroissa. Rinnat kasvoivat suuriksi ja muuttuivat, lantio leveni heti raskauden alussa, vatsa pyöristyi pyöristymistään ja reidet ja pakarat saivat lisää rasvakerrosta. Olen laiha ja silti nämä muutokset saivat minussa aikaa valtavan myllerryksen. Kuka minä olen, millainen minun pitäisi olla, olenko mieheni mielestä edelleen yhtä viehättävä, olenko äidin näköinen ja kokoinen. Vaikka olisi laiha/normaalipainoinen, on ihan yhtä oikein haluta ja pyrkiä vanhoihin mittoihinsa kuin, jos painoa olisi tullut roppakaupalla.  

Jokaisella on oma näkemyksensä omasta kehostaan ja koosta jollainen haluaisi olla. Minusta laihojen naisten tai kenenkään ei tulisi hävetä haluaan päästä entisiin mittoihin tai muokata omaa vartaloaan. Eikös se ole jokaisen oma asia. Kaiken maailman pullukkaohjelmia on teevee pullollaan. Miksi koskaan ei ole ohjelmia jossa laihat tavoittelisivat omaa unelma kehoaan? Toisille laihuuskin jo sinällään on ongelma, painoa ei tule vaikka kuinka yrittää. Liian laiha keho voi alkaa ahdistaa sekin. Kuinka kerryttää lihaspainoa, kuinka treenata ja syödä. Ajatellaan, että vain ja ainoastaan lihavuus on ongelma, eikä laihoilla ole mitään oikeutta ruikuttaa. Kymmeniä kiloja laihduttaneet saavat kyllä esitellä muutoksiaan ja hehkuttaa laihtumistaan. Mutta laihojen pienetkin muutokset tai se, että on pysynyt saman kokoisena vuosia, raskauksista ja synnytyksistä huolimatta, koetaan jotenkin turhanpäiväisenä. Kyllä me olemme kokeneet muutoksia kehossamme, vaikka todisteena ei olisikaan raskausarpia tai lisäkiloja, meillä voi olla huoli siitä kun paino tippuu liian nopeaan. Kyllä meidän kaikkien tulee olla ylpeitä kehoistamme, olisi ne millaisia tahansa. Upeaa olisi olla täysin tyytyväinen omaan kehoonsa ja vertailematta sitä muihin. 

Juice Leiskistä lainaten: ”Ei ole väliä onko ihminen ylipainoinen vai alipainoinen, kunhan on tasapainoinen.”

Minun masuni tänään, joka on kantanut sisällään kaksi lasta. Tänään pidän vatsastani ja kehostani.

Masuni noin viisi vuotta sitten, kun lapset olivat kaksi ja neljä vuotiaat.

Masuni kuukausi ennen toista synnytystä. 

P.S. Tässä on ensimmäiset blogissani julkaistut masukuvani, luultavasti viimeiset. Yhden naisen masu-kapina kaikkien laihojen äitien ja naisten puolesta.

Kuvat Timo Turkka

Täällä on toinen hieno kirjotus kehon muutoksista.