Yksi ehdoton suosikki
paikkani Helsingissä on Seurasaari. Perheen kanssa olemmekin tehneet sinne
monen monta retkeä. Viikonloppuna teimme tämän kevään ensimmäisen Seurasaariretken.
Kuusi tuntia pihalla raittiissa kevätsäässä teki hyvää isoimmasta pienimpään. Tällä
kertaa meillä oli mukana myös sisareni ja hänen tyttärensä. Suunnilleen saman
ikäisillä serkuksilla meinaa tilat joskus käydä ahtaaksi meidän kerrostaloasunnossa,
ja joku aktiviteetti on hyvästä. Päivä menikin mukavasti luonnossa retkeillen.
Illalla meillä oli kolme pientä väsynyttä ja nälkäistä seikkailijaa.
Lasten mielestä parasta on
päästä syöttämään eläimiä. Kummasti taittuu ekaluokkalaiseltakin kilometrien
kävelylenkki kun saa mennä rantaa pitkin ja välistä syöttää ja katsella
eläimiä. Joka kerta pitää tietysti paistaa makkarat nuotiopaikalla ja nauttia
kuumat kaakaot termarista. Toki parit herkkueväätkin pitää saarta kiertäessä
nauttia.
Harrastamme mieheni kanssa
molemmat valokuvaamista ja kuvasatoa kertyy lähes poikkeuksetta paljon.
Toipuessani synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja uupumuksesta hyödynsin
eheyttävää valokuvausta. Vuosia sitten yksi äitienpäivälahjatoiveeni oli
perheretki Seurasaareen ja tulla kuvatuksia siellä. Maisema on mitä kaunein ja
luonnon keskellä olen aina kokenut jonkinlaista turvallisuutta ja
onnellisuutta. Lapsen innon näkeminen eläimiä ruokkiessa ja luontoa
ihmetellessä saa minut todella onnelliseksi ja kiitolliseksi. On upeaa nähdä
kuinka lapset kunnioittavat luontoa. Samalla kun luontoa tutkitaan, opitaan
paljon. Tällä retkellä meidän kolmasluokkalainen osasi jo kertoa kuinka
jääkausi ja meri ovat muokanneet Seurasaarenkallioita.
Kunnioitetaan Suomen upeaa
ja puhdasta luontoa. Nautitaan se antamasta kauneudesta ja energiasta.
Minun tämän kertaista kuvasatoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti