Elämässäni on ollut niitä
mustia ja synkkiä kausia ja hetkiä. Useampi vuosi elämästäni meni
synnytysmasennuksen, uupumuksen ja syömishäiriön kourissa. Olen halunnut kadota
ja haihtua vain pois, olen viillellyt itseäni, rääkännyt syömättömyydellä ja
taas ahmimisella, pohtinut voisinko tappaa itseni. Minun lisäkseni näitä hetkiä
ovat kokeneet kanssani läheiseni. Monesti koen surua ennen kaikkea lasteni
puolesta, niitä menetettyjä hetkiä. Uskon kuitenkin olevani tänään parempi äiti,
vaimo ja nainen kokemusteni takia. Menneiden ja menetettyjen hetkien murehtiminen
ei auta yhtään. Parasta on nauttia ja olla kiitollinen arjen ja elämän onnesta
tänään.
Arjen onnea on…
…kaunis, oma, meidän näköinen
koti.
…yhteiset leivonta ja
ruoanlaitto hetket perheen kanssa.
…omasta itsestään huolehtiminen.
…hetket taiteelle ja
luovuudelle, yksin ja yhdessä.
…paras parisuhde, joka on
kestänyt monet kolhut. Niin vahva luotto toiseen, että annan mieheni leikata
hiukseni (hän on kokki, ei kampaaja ;))
…ruohonjuuritaso, kyky keskittyä
olennaiseen, yksinkertaisista asioista nauttimiseen.
..viikonlopun hitaat aamut
teekupin ääressä.
Minä osaan, jaksan ja pystyn
tekemään ja vielä nauttimaan siitä. Terveys ja elämisen onnellisuus, eivät aina
ole itsestäänselvyys, silloin kun niitä on pitää niitä arvostaa. Tietysti on
päiviä kun kaikki menee päin mäntyä, näitäkin päiviä tarvitsemme. Peruspositiivinen
asenne auttaa kuitenkin monessa hetkessä. Nautinnollista viikkoa kaikille.
Komppaan. <3 Samoja kokemuksia. Samoja fiiliksiä. Mutta : "ME OLEMME TÄSSÄ NYT JA SE RIITTÄÄ...."
VastaaPoistahttp://blogit.kaksplus.fi/blogi/landemutsi/
Ja muistetaan nauttia hetkistä <3
PoistaIhana postaus! Tämä sai minut hyvälle mielelle, kiitos! <3
VastaaPoistaKiitos Selina <3
Poista