Oman elämänsä prinsessa: Vuosi vaihtui Savossa

Meidän perhe on jo vuosia viettänyt joulut ja uudet vuodet oman pienen perheen kesken. Tänäkin vuonna olimme joulun kotosalla. Uudeksi vuodeksi matkustimme Savoon, kun saimme järjestettyä koko perheelle muutaman yhteisen vapaan. Olemme puolisoni kanssa molemmat kotoisin Savosta, missä lapsemmekin ovat syntyneet. Käymme siellä oikeastaan liian harvoin, ottaen huomioon, että molempien sukulaiset ja monet ystävämme asuvat siellä. Välimatka ei vaan houkuta kovin usein reissuun, nytkin ajelimme neljän päivän aikana noin 1000 kilometriä.

Uutena vuotena teimme porukalla ruokaa tai siis mieheni teki ja minä toimin apukokkina, muu väki nautti pöydän antimista. Äitini tosin vastasi salaatista ja jälkiruoka kakusta. Enpä muista milloin viimeksi olisin viettänyt uutta vuotta vanhempieni kanssa! Mukana oli myös kaksi neljästä sisarestani, meistä vanhin ja nuorin, heidän puolisonsa ja lapsensa. Siihen kun lisätään minut, puolisoni ja kaksi lastamme sekä pari koiraa ja kissa, niin aikamoinen hälinä oli taattu.

Illalliseksi valmistui pikkuveljeni ”farmilta” pari nuorta kukkoa viinissä, viimeisen päälle luomua ja lähiruokaa. Enpä ole kyseistä herkkua ennen syönytkään ja oli taas maailman parasta evästä. Eikä kukaan tuntunut kaipaavan perinteisiä nakkeja ja perunasalaattia. Alku-, väli- ja naposteluruokana oli kyllä perunalastuja säkki tolkulla, mutta taisivat jäädä suurin osa syömättä.

Uuden vuoden kunniaksi nostelimme mieheni kanssa alkoholitonta olutta ja siideriä, koska vuosi ilman alkoholia haaste on edelleen käynnissä. Olemme nyt olleet kahdeksan kuukautta ilman alkoholia ja meidän tipaton jatkuu vielä tammikuusta toukokuun loppuun. Katsotaan sitten keväällä jatkuuko haaste kenties?

Illalla suuntasimme osan porukan kanssa vielä paikalliseen ravintolaa katsomaan kyseisen kuppilan päättäjäisjuhlia. Olipahan aikamoista menoa, ihan hirmuisesti ei ole tullut baareissa notkuttua viime vuosia.

Kaikkinensa juhlista jäi kiva fiilis. Ehkä ihaninta oli kun veljeni osallistui meidän karkeloihin, en muista juurikaan juhlineeni hänen kanssaan uutta vuotta tai muutakaan, sen jälkeen kun molemmat ovat olleet täysi-ikäisiä. Vanhimman siskoni kanssa meillä on aiemmin ollut perinteenä olla samoissa kinkereissä vuosi toisen jälkeen. Lasten ja välimatkan takia tämä perinne on ollut monta vuotta jäähyllä. Toki olisi mukavaa juhlia joskus kaikkien sisarusten kanssa, ehkä joskus satumme kaikki yhtä aikaa samaan paikkaa. Onneksi toinen siskoni saapui kylään heti vuoden alusta. Ja toisen veljen kanssa ”tapaamme” somessa viikoittain, joskus päivittäin.

Uuden vuoden päivänä lähdimme kohti kotia. Loman loppumisen kruunasi moottorikelkkailu. Veljeni toi kelkkansa lainaan mummolaan, ja kyllä oli lapsilla riemua kun pääsivät vaarin kanssa ajelemaan jäällä. Savon reissu oli kaikkinensa mukava ja samalla kyläilimme Keski-Suomessa vielä appiukon ja hänen avovaimonsa luona. Kotiinkin on aina yhtä mukavaa palata, reissukassit pitäisi vielä purkaa ja pestä loppuun pyykkivuori. Vielä on muutama päivä vapaata, ehtii hyvin palautua reissusta ennen arkeen paluuta.