Lisää sossun tätejä sohvalla osa 1

On vuosi 2008, kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, uupumuksesta ja syömishäiriöstä. Kotiimme on tullut kaksi perhetyöntekijää, jotka haluavat auttaa minua ja perhettäni. Koen suurta hämmennystä, kiitollisuutta, epäuskoisuutta ja lämpöä. Olemme juuri muuttaneet uuteen kaupunkiin ja aiemman kamalan sosiaalityö kokemuksen jälkeen, en uskonut tai luottanut saavani perhetyöltä mitään hyvää. 

Yllätyn todella, nämä kaksi naista ovat täynnä positiivista energiaa ja ymmärrystä. Heillä on huoli minusta, tai niin sen koen. Heidän kanssaan on helppo jutella. He kertovat minulle kerhoista ja puistoista, missä voisin käydä päivisin tai iltaisin kun mieheni on töissä. Yhtenä päivänä he vievät minut ja lapset makkaranpaistoon. Kai he samalla seuraavat kuinka toimin ja kuinka vuorovaikutukseni toimii lasten kanssa, he tekevät sen kuitenkin hienovaraisesti ja minua kunnioittaen. 

Kesken makkaranpaiston saan puhelun psykiatriselta, hoitajani on sairastunut, ja tapaaminen peruuntuu. Perhetyöntekijät näkevät pettymykseni. He ymmärtävät hätäni kun hoito ei edelleenkään käynnisty uudessa kunnassa, vaikka lähetteet on ajoissa toimitettu. Perhetyöntekijöiden oli tarkoitus olla lasten kanssa terapiakäyntini ajan. Ajelemme makkaranpaistosta takaisin meille. Perhetyöntekijät ehdottavatkin yllättäen jos he menevät lasten kanssa kotiin kuten on suunniteltu. Minä voin käyttää ”terapia-ajan” kahvilassa istuen. Toki suostun ehdotukseen koska olen lopen uupunut, surullinen, pettynyt ja vihainen, kun en edelleenkään pääse puhumaan pahasta olostani terapiaan. 

Kotiin palatessani minua odottaa vielä toinen yllätys. Perhetyöntekijät ovat siistineet meidän kotia, ei mitään suursiivoista, mutta perus paikkojen kuntoon laittamista. He siis hoitivat lapsia hengähdystaukoni ajan ja vielä siivosivat, he auttoivat minua todella. Tietenkään he eivät olisi saaneet näin toimia, ei kuulu heidän toimenkuvaan tehdä mitään kotitöitä. Näillä naisilla oli kuitenkin pelisilmää ja he ymmärsivät tarpeelliseksi tehdä vastoin ohjeistusta. Perhetyö antaa minulle energiaa ja voimaa, eikö se silloin ole kaikkein onnistuneinta?

Jatkoa seuraa huomenna tai ylihuomenna…

Tunteeni eheyttävin kuvin

Minua autetaan, tulee lämmin ja hyvä olo.

Tunnen olevani tärkeä ja merkityksellinen.

Kuvat Timo Turkka