Onnea vai onnellisuutta etsimässä

Ihmisen ollessa lopussa ja psyykkisesti sairas tuntuu kuin onni olisi kadoksissa ja hyljännyt. Elämässä kohtaa vain epäonnea ja huonoa tuuria. Elämä potkii päähän. Alamme uskoa, että olemme tuomittuja tuskaan ja surkeaan kohtaloon. Kaikilla muilla tuntuu asiat olevan paljon paremmin ja elämä paljon helpompaa. Haluamme raivoisasti etsiä tuota onnea, mikä toisia on kohdannut. Onnenpotkuja joilla elämä muuttuisi kuin taikaiskusta helpommaksi ja onnekkaammaksi.

Sukellan omaan elämääni noin kuuden vuoden taakse. Uskoin elämän olevan tuolloin täyttä paskaa. Uskoin elämän kohtelevan minua huonosta ja muiden elämän olevan paljon helpompaa. Kaikilla muilla tuntui olevan onnea elämässään ja kaikki tuli helposti. Itse koin kohtaavani vain epäonnea, ja elämä riudutti minua. Olin sairas, synnytysmasennus ja uupumus olivat imeneet minusta voimat ja todellisuudentajun. 

Onnea etsiessä pettyy monesti, emme ehkä löydä sitä koskaan. Kuvittelemme onnea olevan se palkankorotus, uusi upea koti, auto, vaatteet tai jonkun meriitin saavuttaminen. Monesti saattaakin käydä niin, kun ”onnen” saavuttaa, se ei olekaan sitä mitä luuli. Onni ei löytynytkään siitä materiasta tai saavutettu menestys ei tuo oletettua onnea. Metsästämmekö siis turhaan tätä kaiken mahdollistavaa ja kirkastavaa onnea? Aarretta joka on avain johonkin upeaan ja mahtavaan.

Omassa elämässäni olen oivaltanut, että etsin tai kaivan tuota onnea ihan turhaan, en edes tiedä mitä etsisin. Sen sijaan olen alkanut vaalia ja työstää elämääni onnellisuutta. Mikä todella saa minut onnelliseksi? Minkälaisella arjella ja elämällä on vaikutusta siihen, että onnellinen olotila on läsnä. Ainahan elämä ei ole kivaa ja vastaan tulee vastoinkäymisiä, jos kuitenkin elämässämme on onnellisuutta, vastoinkäymiset on helpommin vastaanotettavissa. Meillä on kyky löytää murheista ja vaikeista asioista niitä positiivisia puolia, kun olemme perusonnellisia ja tyytyväisiä elämään, emmekä koko ajan kaipaa jotain suurta onnenpotkua elämään. Emme vain jää odottelemaan onnea.

Onnellisuutta voi harjoittaa itsessään. Suhtautumistaan asioihin voi muuttaa. Oman paikan ja tapojen löytäminen elämässä on olennaista, jos koko ajan teemme jotain vastanmielistä, vähentää se onnellisuutta. Tai jos teemme asioita muiden takia, emme itsemme, vähentää se onnellisuutta. Voimme miettiä mitä todella haluamme elämältä ja kulkea sitä kohti. Askelien ei tarvitse olla suuria. Onnellisuus muodostuu aika pienistä ja yksinkertaisista asioista. Uskon, että meillä kaikilla on onnellisuutta ympärillämme kun vaan havahdumme huomaamaan sen. Lakkaamme vertailemasta itseämme tai elämäämme toisten elämään. Keskittyisimme siihen mitä kaikkea meillä on, eikä siihen mitä kaikkea meiltä puuttuu. Itse asiassa meillä kaikilla on aika paljon, kun vain sen huomaamme. Nykyisessä nopearytmisessä maailmassa saatamme vain unohtaa ne pienet onnellisuutta lisäävät asiat.

Joskus oivaltaa jotain kaunista omasta elämästään. Kirkastava kokemus.