Kaivoin koneelta vanhoja
kuvia, yksi oli ylitse muiden. Eheyttäväkuva parhaillaan. Kuva on otettu vuosia
sitten, kun elämä oli aika synkkää synnytysmasennuksen ja uupumuksen keskellä.
Jostain olen silti saanut kaivettua itsestäni kuvaan myös iloa. Elämisen
keveyttä, onnea ja iloa, jota kohti olin menossa ja jota kohti tein töitä. Kuva
saa minut edelleen hyvälle tuulelle. Minä onnellisena kaiken tuskan keskellä,
kyllä elämä kantaa ja kuljettaa. Tätä samaa raikkautta kaipaan ajoittain kiireiseen
arkeen.
Kiitos kuvan ottamisesta
kuuluu miehelleni, joka ilta toisensa jälkeen jaksoi minua kuvata. Kuvasi minua
tietämättään mitä kuviin tulee syntymään. Kuvaamisen jälkeen jaksoi puhua kanssani
tuntitolkulla kuvista ja niihin kätkeytyvistä tunteista sekä esiin nostamista
ajatuksista. On mahtavaa ja energiaa antavaa palata kuviin tänäänkin. Työstin
kuvia silloin ja voin työstää edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti