NAISEUDESTA

Diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus ja uupumus pitivät sisällään aikamoisen kasan tunteita ja kokemuksia. Kun samalla syömishäiriö nosti kolmannen kerran päätään, toi se mukanaan omat haasteensa. Koko naisellisuus oli hukassa. Kaksi raskautta ja synnytystä melko lyhyellä aikavälillä, sai minut miettimään kuka minä olen. Omaa kasvua äidiksi ja naiseksi. Erilaisia rooleja, kolme ehkä keskeisintä: äiti, vaimo ja nainen. Sen oivaltaminen, että vaikka olenkin äiti, olen myös mieheni vaimo, ja ihan vaan nainen itselleni.

Kaikkien niiden fyysisten sekä henkisten muutoksien ja kokemuksien läpi käyminen. Millainen äidin kuuluu olla, miltä äidin kuulu näyttää. Jos näytän hyvältä äidiltä, näytänkö hyvältä vaimolta ja päinvastoin. Pelkoa siitä kun ei jaksa huolehtia itsestään jaksaako mieheni kiinnostua minusta. Pohdin olenko riittävän hyvä äiti ja riittävän hyvä vaimo. Toki pohdin myös olenko riittävän hyvä tytär, sisko, ystävä, miniä jne. Olinhan huono ihan kaikessa.

Olin pitkän aikaa ottamatta esim. uutta tatuointia koska ajattelin, ettei hyvä äiti voi tehdä sellaista. Kun pääsin jostain kohtaa ohittamaan vähän hyvä äiti myyttiä otin äitinä ensimmäistä kertaa tatuoinnin ja olen ottanut useamman sen jälkeen. Selkääni koristaa puolenselän kokoinen kuva äidistä ja vauvasta, joka on minun äitiyteni symboli. Upea kuva ja minulle piirretty. Suuri ylpeyden aihe joka kulkee aina mukanani. Pystyin ottamaan kuvan kun olin omasta mielestäni riittävän hyvä äiti ja riittävästi pohdiskellut teemaa.

Toipumisprosessin aikana olen jotenkin kasvanut ensi kertaa naisena ja pohtinut paljon omaa naiseuttani. Joku viikko sitten kysyin mieheltäni onko naiseuteni/naisellisuuteni muuttunut menneen kymmenen yhteisen vuoden aikana. Ei kuulemma ole, eli sekin on minun omaa kasvamisprosessia. Kiusaan usein miestäni kysymyksilläni ja pistän hänet lukemaan tekstini. Vielä ainakin hän on jaksanut lukea ja vastailla, ja eikös se kuulu puolison rooliin? Hän on mahtava tukiessaan minua projekteissani!

Olen jonkin verran kirjoittanut tästä naiseksi tulemisesta ja eri rooleista joita minulla on. Pohdin ja työstän aihetta edelleen. Jotta en kirjoita kilometrin pituisia tekstejä, palaan ajoittain naiseus aiheeseen. Töihin palatessa koin onnen tunnetta uudesta roolista koti vuosien jälkeen. Olin työssä käyvä nainen. Pidän myös roolista kahvilassa yksin istuva nainen, kun siihenkin uskalsin jossain kohtaa heittäytyä!! Mahtava juttu olla nainen.