PELKOA JA POLITIIKKAA

Kun sisällä velloo suunnaton määrä tunteita, joiden pelkää karkaavan hallinnasta. Kuinka yhteen pieneen ihmiseen, yhteen äitiin mahtuukaan se määrä oloja ja tunteita. Ylitseni ja lävitseni vyöryi kiukkua, raivoa, tuskaa, vihaa, katkeruutta, huolta, ahdistusta, pelkoa, hätää, paniikkia ja avuttomuutta.  En tiedä mihin olisin ne kaikki tunteet laittanut, kuinka olisin niitä kaikkia voinut jotenkin käsitellä, kenties lieventää. Tunteiden vyöry oli totaalisen valtaisi. Tunsin tukehtuvani tunteisiini. Olen täysin ymmällä mistä kaikki tunteet vyöryvät, mitä se tarkoittaa, miksi ne pelottavat minua. Pelkäsin niin, että yritin vetäytyä kippuralle, laittaa silmät ja korvat kiinni, jotten aistisi niitä. Tämä ei kuitenkaan auttanut yhtään, tunteet olivat minussa. Minä todella pelkäsin, etten ehkä pysty hallitsemaan niitä. Pelkäsin tunteiden ottavan vallan, sekoittavan minut, ajavan minut tekemään jotain päätöntä.

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA – MATKALLANI

Poisti toi viime viikolla komean todistuksen, Saila Turkka on suorittanut Mielen avain – hankkeen kokemusasiantuntijakoulutuksen. Koulutus antoi osallistujalle valmiuksia toimia erilaisissa kokemusasiantuntija tehtävissä mielenterveys- ja päihdetyönkentällä! Voisin katsoa, että matkani kokemusasiantuntijaksi on kestänyt vuodesta 2007 ja nyt on saavutettu yksi etappi elämässä. Viisi vuotta kuulostaa aika pitkältä ajalta ja onkin sitä, mutta on ollut täynnä kasvua, kehitystä ja ennen kaikkea itsetutkiskelu ja itsensä rakentamista. Kasvun voidaan katsoa huipentuneen kokemusasiantuntuja koulutukseen, joka auttoi jäsentämään sitä mitä todella haluaa jakaa ja mitä haluaa tehdä. Matkani tietysti jatkuu, mutta välistä täytyy pysähtyä välietapeille, pysähtyä ja katsoa saavutuksiaan! Ehkä kasvunmatka alkaa jo lapsuudesta, ensimmäisestä parkaisusta, mutta lähdetään kuitenkin matkaan sieltä vuodesta 2007…

LUONNON VÄREJÄ

Kun energiatasot ovat alhaalla ja stressitasot ylhäällä, täytyy ottaa tilaa ja aikaa. Tilaa ja aikaa itselleen. Olen viime viikkoina tehnyt muutamia energia kävelyitä yksin sekä yhdessä lasten kanssa, syksyisessä kauniissa metsässä. Syksyinen raikas sää puhdistaa ja virvoittaa kummasti. Luonnon kauneus ja väriloisto saa minut havahtumaan vaihtuvaan vuodenaikaan. Samalla luonto muistuttaa jälleen kerran omasta kauneudestaan, ihmeellisyydestään ja ainutlaatuisuudestaan. Kuinka usein vain kuljemme ohi näkemättä sitä kauneutta, joka meille vielä ihan ilmaiseksi tarjotaan. Vuodenkierron mukaan vaihtuvilla teemoilla. Kyllä Suomen luonto on todella kaunis kun pysähtyy katsomaan.

OLOJA

Istuu vain ja tuijottaa

Olo on sisältä hyvin, hyvin hento

Olen hauras ja haavoittuva

Olemus pääsee karkuun vartalosta, tarttuu vain hivenen kiinni varpaan päästä

Pää kaipaisi irti ottamista, kaiken kuonan kaatamista roskakoppaan

Käsin kosketeltavaa väsymystä

Keskittyminen muualla, ei paikalla

Jännitystä kuin hyökyaaltoja

Täysin jumissa

Hiljaa istumista, olojen selvittämistä

Tätä minä en valinnut, tämän minä sain

-Saila 2012-

 

SILLALLA

 Kaunis ja koristeellinen tai ruma ja karu, monia siltoja matkalla

Katsoja näkee oman totuuden

Eilen erilainen, tänään toisenlainen, huomenna muunlainen

Silta, yhdistävä ja erottava

Ennen niin tuttu ja turvallinen, yhdistävä

Huomenna pelottava ja erottava, täytyy valita puolensa

Kumman suunnan valitsee, vai pudottautuuko alas

Hyppy tuntemattomaan vai takaisin tuttuun ja turvalliseen

Luovutanko, pudottaudunko kokonaan sillalta

Vaikka tuttu ja turvallinen olisi hieman tuskaisa, tietäisi mitä löytää

Uuteen tuntemattomaan, epävarmaan ja jännittävään, mahdollisuuteen jota ei tunne ollenkaan

Kun on sairas, ei uskalla hypätä uuteen, ottaa riskejä

Kun on sairas, ei osaa tehdä edes päätöksiä, ei pysty valitsemaan, ei luota itseensä

PALJAS

Milloin ihminen on heikoimmillaan? Mahdollisesti silloin kun heitetään ihmisjoukon keskelle alasti? Paljaana, kykenemättä suojautumaan tai piiloutumaan mihinkään. Täysin toisten armoilla. Tekee mieli käpertyä kippuraan, jos saisi edes hivenen suojaa katseilta, kylmyydeltä ja kivulta. Tekee mieli piiloutua ja kadota olemasta. Itsevarmuus täysin hukassa, häpeän tunnetta omasta itsestään. Täysin suojaamaton, jolloin kaikki iskut ja lyönnit tuntuvat lujemmilta, kuin jos olisi edes joku vaate suojana. Tältä masentuneestakin voi tuntua, kokemukselta vailla minkäänlaista suojaa maailman pahuudelta, omalta olotilaltaan, surulta ja tuskalta…

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA

Äidin omaa aikaa, kuppi lempi teetä, napista kuuluu menneiden vuosien kotimaisia. Aikaa pohtia ja ajatella, aikaa kirjoittaa rauhassa. Aikaa jäsennellä ajatusvirtaansa päästä sormiin, sormista edelleen näppäimiin ja tietokoneen ruudulle, lopulta ehkä blogiin. Tämä on yksi tapani purkaa tunteita ja fiiliksiä, sekä tutkaille itseäni. Nyt pohdin ja kirjoittelen omasta kokemusasiantuntijuudestani, mitä se minulle merkitsee.