Olin tänään luennoimassa
KoKoA ry:n kokemusasiantuntija seminaarissa Tammisaaressa. Olen kertonut
tarinaani julkisesti jo vuosia. Kertonut kuinka sairastuin synnytyksen
jälkeiseen masennukseen, uupumukseen ja syömishäiriöön sekä kuinka toivuin. Kuulia
kuunnasta ja tilaisuudesta riippuen kerron tarinaa aina hieman eri näkökulmasta.
Tänään kerroin tarinaani
lapsuudestani saakka. Luentoa valmistellessa tuli oivallus siitä kuinka koen ja
ymmärrän tänään kuinka oma minuuteni on alkanut rikkoutua jo varhain
lapsuudessa. Samalla oivalsin että toipuessani elämäni rankimmista vuosista,
joita masennus, uupumus ja syömishäiriö toivat mukanaan, minuuteni alkoi
rakentua uudelleen. Tämä tuo mielestäni taas uudenlaista kauneutta tarinaani. Olen
uudelleen rakentunut minuksi, eheäksi sellaiseksi.
Luentoon valmistautuessani
ja luennoidessani teen aina uusia oivalluksia itsestäni. Kokemukset ovat
mahtavan eheyttäviä ja energiaa antavia. Tänään luennon parhaita palkkioita olivat
hetket heti luennon jälkeen kun minulle tuntemattomat ihmiset tulivat luokseni
kiittämään ja kysymään saako halata. Siinä meinaa kyllä tulla tippa linssiin ja
tuntee pakahduttavaa kiitollisuutta elämää kohtaa.
Tarinaani kertoessa ääneni
saattaa väristä, ehkä jännityksestäkin, mutta myös siitä että vaikeiden
kokemusten käsittely nostaa edelleen tunteet pintaan voimakkaasti. Se ei
mielestäni haittaa olisi sitä vastoin omituista, jos kertoisin halunneeni
kuolla ilman, että se herättää tunteita. Tai hetkistä kun makaan vaan sängyllä
ja pelkään kuolevani tuskaan, niistä päivistä kun en kyennyt kokemaan ollenkaan
iloa.
Ensimmäisen kerran olen
antanut haastattelun kokemastani 2009 Kaksplus lehdelle. Upea juttu on olla
tänään yksi bloggaaja Kaksplus blogiyhteisössä. Ympyrä on sulkeutunut. Sen
jälkeen olen antanut montakin haastattelua eri lehtiin ja kirjoittanut itse
juttuja mielenterveydestä oman kokeman ja näkemyksen kautta.
Mahtavaa olla tässä tänään,
jakaa tarinaa ja koskettaa ihmisiä. Iso kiitos kaikille niille jotka ovat
matkassa, tutuille ja tuntemattomille. Mahtavaa
olla tämmöinen ”julki hullu”. Kertoa ääneen asioista jotka on kipeitä ja saada
kiitosta työlleen.
Kaksplus 8/2009.
Hieman kuvasatoa luennoltani.
Kuvat ovat mahdollistaneet mahtava mieheni joka on jaksanut vuosia harrastaa
kanssani ehettävää valokuvausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti