torstai 7. toukokuuta 2015

Eheyttävä kuva ja oma tarina -luento



Olin tänään luennoimassa KoKoA ry:n kokemusasiantuntija seminaarissa Tammisaaressa. Olen kertonut tarinaani julkisesti jo vuosia. Kertonut kuinka sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, uupumukseen ja syömishäiriöön sekä kuinka toivuin. Kuulia kuunnasta ja tilaisuudesta riippuen kerron tarinaa aina hieman eri näkökulmasta. 

Tänään kerroin tarinaani lapsuudestani saakka. Luentoa valmistellessa tuli oivallus siitä kuinka koen ja ymmärrän tänään kuinka oma minuuteni on alkanut rikkoutua jo varhain lapsuudessa. Samalla oivalsin että toipuessani elämäni rankimmista vuosista, joita masennus, uupumus ja syömishäiriö toivat mukanaan, minuuteni alkoi rakentua uudelleen. Tämä tuo mielestäni taas uudenlaista kauneutta tarinaani. Olen uudelleen rakentunut minuksi, eheäksi sellaiseksi.

Luentoon valmistautuessani ja luennoidessani teen aina uusia oivalluksia itsestäni. Kokemukset ovat mahtavan eheyttäviä ja energiaa antavia. Tänään luennon parhaita palkkioita olivat hetket heti luennon jälkeen kun minulle tuntemattomat ihmiset tulivat luokseni kiittämään ja kysymään saako halata. Siinä meinaa kyllä tulla tippa linssiin ja tuntee pakahduttavaa kiitollisuutta elämää kohtaa. 

Tarinaani kertoessa ääneni saattaa väristä, ehkä jännityksestäkin, mutta myös siitä että vaikeiden kokemusten käsittely nostaa edelleen tunteet pintaan voimakkaasti. Se ei mielestäni haittaa olisi sitä vastoin omituista, jos kertoisin halunneeni kuolla ilman, että se herättää tunteita. Tai hetkistä kun makaan vaan sängyllä ja pelkään kuolevani tuskaan, niistä päivistä kun en kyennyt kokemaan ollenkaan iloa. 

Ensimmäisen kerran olen antanut haastattelun kokemastani 2009 Kaksplus lehdelle. Upea juttu on olla tänään yksi bloggaaja Kaksplus blogiyhteisössä. Ympyrä on sulkeutunut. Sen jälkeen olen antanut montakin haastattelua eri lehtiin ja kirjoittanut itse juttuja mielenterveydestä oman kokeman ja näkemyksen kautta. 

Mahtavaa olla tässä tänään, jakaa tarinaa ja koskettaa ihmisiä. Iso kiitos kaikille niille jotka ovat matkassa, tutuille ja tuntemattomille. Mahtavaa olla tämmöinen ”julki hullu”. Kertoa ääneen asioista jotka on kipeitä ja saada kiitosta työlleen.



Kaksplus 8/2009.



Hieman kuvasatoa luennoltani. Kuvat ovat mahdollistaneet mahtava mieheni joka on jaksanut vuosia harrastaa kanssani ehettävää valokuvausta. 






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti