Olen
vuosia harrastanut ja kertonut eheyttävästä valokuvauksesta, jossain vaiheessa
aloin kertomaan eheyttävästä kirjoittamisesta. Nykyisin yhä tärkeämpänä osana
elämääni on myös eheyttävä liike ja liikunta. Oman kehon ja mielen yhteyden löytäminen.
Vaikka olenkin aina harrastanut liikuntaa ja liikkunut paljon, nyt 32-vuotiaana
olen alkanut kiinnostumaan kehostani ihan uudella tavalla. Ymmärtänyt kuinka
suuri merkitys oman kehon tuntemisella oikeastaan onkaan. Sitä kautta olen
alkanut ymmärtää kuinka tärkeää on huolehtia kehosta ja mielestä, niiden
tasapainosta. Eheyttävän liikunnan kautta olen tehnyt joukon oivalluksia
itsestäni.
Olen
lapsesta asti ollut kiltti tyttö, joka on aina tehnyt ja laittanut vaikka ei
olisikaan halunnut. Olen palvellut enemmän muita, kuin kuunnellut tai välittänyt
omasta hyvinvoinnistani. Tämä on saanut minut kokemaan, että minun tulee olla
tietynlainen, vaikka en tiennytkään millainen. Itsetuntemus ja itsetunto ovat
olleet täysin hukassa. Olen aina välittänyt siitä mitä muut minusta
ajattelevat. Pitävätkö ihmiset minua lihavana, laihana vai sopivana. Monta
vaatettakin on jäänyt pitämättä sen vuoksi, etten ole uskaltanut laittaa päälleni
ollakseni liian erilainen tai erottuakseni joukosta. Ihanan vapauttavaa huomata
nykyisin pukeutuvansa juuri niin kuin haluaa.
Nykyisin
pyrin olemaan välittämättä siitä, että mitä muut ajattelevat. Kaikkia ei voi
kuitenkaan miellyttää, eikä ole tarvekaan. Kun itse nautin olostani omassa
kehossani, se on tärkeintä ja näkyy varmasti muille. Oppiessani nauttimaan
olostani kehossani, huomaan ettei ole tarvetta miettiä mitä muut ajattelevat,
unohdan sen ihan kokonaan. Jonkun
asteisia pienuuskomplekseja saatan kyllä saada salilla ”poikien puolella”
treenatessa leuanvetoa. Tulee hetkiä, jolloin tuntuu kun kaikki kahdeksan mies
silmäparia tuijottavat ainutta pientä naista, joka yrittää leuanveto ennätystä.
Kun se kuusi leuanvetoa on saatu kaikki voimat tiristäen, pompin ja
”pullistelen” riemusta. Ajatus siitä vaikka kuinka olisin herkkä, hento ja
pieni, minulla on kuitenkin voimaa ja sitkeyttä en anna enää itseäni
poljettavan tai lytättävän. Nautin kuinka saan fyysisestä voimasta itselleni
myös henkistä voimaa.
Olen
nyt muutaman viikon treenannut päälläseisontaa. Ensin pelotti kamalasti ja
muutaman kerran olen kaatunutkin. Mutta missään vaiheessa ei ole tullut halua
luovuttaa. Kyllä minäkin opin, jos muutkin ovat oppineet. Eikä kerralla
tarvitse tulla mestariksi. Ylös vaan kaatumisen jälkeen, ja uudelleen
yrittämään. Ja se mahtava tunne kun oppii ja kehittyy, hallitsee omaa kehoaan
ja mieltään. Moni liikuntasuoritushan vaati sitä hyvää keskittymistä,
hätäisesti ei synny mitään. Kun saa mielen ja kehon keskittymään yhtä aikaa
johonkin, ja lujasti päättää yrittää kunnes onnistuu, siinä se on. Ja
vaikeustasoa voi aina lisätä kun kehittyy. Tämäkin lisää itsensä uskomista
muillakin elämän osa-alueilla, missään asiassa ei kannata luovuttaa jos
oikeasti jotain haluaa. Elämäni aikana olen pelännyt paljon erilaisia asioita,
monesti kaikkea uutta. Näinkin yksinkertainen pelkojen voittaminen antaa
hirmuisesti positiivista energiaa.
Syvältä
sisimmästäni saattaa nousta ajatus siitä, että minua tuijotetaan ja pidetään
epäsopivana. Tämä on voitettavissa keskittymällä tekemään vaan omaa juttuaan,
ihan minua varten. Unohtaa kaikki muut ympäriltä ja laittaa keskittyminen
täysillä siihen mitä tekee. Haastaa itsensä tekemään jotain upeaa. Eikä käyttää
energiaa siihen, mitä muuta ajattelevat. Liikuntasuoritusta tehdessä huomaa
konkreettisesti, kuinka paljon ihminen voi hukata energiaa siihen, että
ajattelee mitä muut ajattelet, sen sijaan että käyttäisi energia tekemiseen ja
omaan hyvään. Voi ihan hyvin olla oman elämäni tähti jos niin vain haluan ja
päätän!
Eheydyn
liikkuen <3
Olipas mielenkiintoinen postaus! Kiitos tästä! :)
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaHoi olen kyllä niin samaa mieltä tästä, mutta käytännössä omat epävarmuudet ym. Alkaa sitten vähän pettämään mieltä ja peilailemaan itseään muista. Mutta onneksi tässäkin voi kehittyä :) ja hei - oot varmasti katsonut ohjeita tuohon päälläseisontaan, mutta varuiks vaan, että helpointa on löytää tasapaino kun siun kädet ja pää muodostaa tasasivuisen kolmion. 😁 itse seison tosin nykyään lähinnä siihen joogamalliin, kun tukee niskaa enemmän, mut tasapaino on ehkä (?) vähän haastavampi siinä löytää.
VastaaPoista:) Varmasti aika monille tulee hetkiä kun ainakin hetkeksi epävarmuus valtaa ja sekin kai ihan hyvä, matkaa eteenpäin. Ja tasapainon löytäminen ei ole se helpoin juttu. Olen myös treenannut silleen kädet pään vieressä/kädet niskan takana. Pikku hiljaa molempia :)
Poista