Kädet taikinassa

Meillä syötiin tänään laskiaispullia, viikkoa etukäteen. Pullat leivotaan tietysti itse, en ole koskaan ostanut valmiita laskiaispullia. Itse kun tekee, tulee mielestäni parhaita. Olen tottunut tekemään ja leipomaan itse. Ihan pienestä lapsesta saakka olen ollut äidin ja mummojen apuleipurina. Muistelen olleeni noin kymmenen vuotta, kun olen vääntänyt ensimmäisen pullataikinan itse. Olen ollut aina aika kova pulla- ja herkkuhiiri. Alkuun äiti alusti taikinan ja minä tein pullat. Pian kuitenkin opettelin tekemään itse taikinankin, kun äiti ei aina ehtinyt ja teki mieli pullaa. 

Lapsuudesta muistan, että koko suvulla oli tapana tehdä itse. Ei kellään varmaan tullut mieleenkään tilata pullia, kakkuja, pikkuleipiä tai piirakoita juhliin. Ehkä häihin joku tilasi valmiit.  Jos kyseessä oli isommat pirskeet, saatettiin jakaa kuka leipoo ja tuo mitäkin. Mummolassa opin siihen, että ruisleipä paistetaan omassa uunissa samoin kuin kalakukot, pullat ja marjapiirakat. Minun tädit leipoivat maailman parhaat pullat, luulen että voita ja sokeri ei säästelty. Toisen mummoni bravuuri oli ehdottomasti ranskalaisetvohvelit ja niitä oli jokaisissa juhlissa. Äitini on aina leiponut kaikenlaista. Enää en kyllä muista vuosiin saaneeni äidin tekemää ruisleipää, mutta kakut ja pikkuleivät syntyvät kyllä. 

Lapsena oli itsestäänselvyys, että leivottiin. Leipomisesta muodostui perustaito. Kasvaessani aloin ensimmäistä kertaa miettiä sitä olisiko joskus ehkä kannattanut tilata valmista. Kuinka kaikki ovat jaksaneet arjen keskellä vääntää niitä pikkuleipiä ylioppilasjuhliin, leipää lapsenlapsi laumalle tai kakkua sinne ristiäisiin. 

Itselleni tuli sellainen tyhmä kuvitelma, että itse pitää tehdä vaikka ei jaksaisi. Masentuneena ja uupuneena olen vääntänyt ristiäis-ja synttärikakkuja, vaikka olisi ollut järkevämpää tilata valmiina. Onneksi jossain kohtaa ymmärsin, että voin ostaa valmista. Itse tehty ei ole mikään paremmuuden merkki, sitten tehdään kun jaksetaan ja halutaan. Minulla on kaikkinensa kestänyt elämässä aika pitkään hoksata, että kannattaa tehdä niitä juttuja joista tykkää, eikä niitä joita kaikki muutkin. Monissa perheissä ei ole ollenkaan samanlaista tehdään itse tai leivotaan kaikki -kulttuuria, ja se on ihan yhtä hieno juttu.

Tänään kun leivoin lapsilleni laskiaispullia, koin suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta leivontataidoistani. Siitä, että olen saanut leipoa molempien mummojeni ja äitini kanssa. Parasta perintöä ja mahtavaa kasvatusta. Tehdä ja olla yhdessä kädet taikinassa, yksinkertaista hienoa tekemistä. Ne hetket opettivat minulle monia taitoja, riisipiirakoiden, pullien, kalakukkojen, pikkuleipien ja kakkujen ym. valmistusta. Samalla ymmärrystä, etteivät lapset vaadi mitään ihme temppuja, yhdessä tekeminen on arvokasta, oli mitä tahansa. Parasta on se, että voin tätä taitoa viedä eteenpäin omassa perheessäni omille lapsilleni. Lapsemme ovat päässeet taikinan tekoon taaperoista asti. Mieltä ja sydäntä lämmittää todella kun lapset kehuvat leipomuksia ja syövät sitä viidettä pullaa tai suklaapiiraspalaa. 

Laskiaispulla 2015

Laskiaispullat saivat kaveriksi voisilmäpullia, minun ehdottomia lemppareita.