Entä jos olisi pahoinvoivia ihmisiä, eikä mielenterveys ihmisiä?

Olen vuosia puhunut, kuvannut, kirjoittanut ja kertonut mielenterveysasioista. Yrittänyt omalta osaltani kertoa maailmalle mitä se on, mitä on kokea mielenterveysongelmia, sairastua, toipua, olla potilas, kuntoutuja ja lopulta mielenterveyskuntoilija. Tätä samaa asiaa ja mielenterveysväen etuja ajaa moni muukin yksityishenkilö, sekä erilaiset järjestöt ja yhdistykset. 

Koko ajan koen oppivani ja ymmärtäväni asiasta enemmän. Koen myös jonkinlaista turhautumista, vaikka asiat menevät eteenpäin, toiset asiat eivät tunnu menevän perille. Miksi ihmeessä mielenterveysasiat ovat niin hankalia? Niistä ei oikein haluta yleisesti puhua tai mielenterveys ei kuulu perusarkisanastoon tai -keskusteluun. Omien oivallusten kautta olen alkanut puhumaan, kuvaamaan, kirjoittamaan ja kertomaan paljon ihmisten hyvinvoinnista. Asioista ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Hyvinvointi näyttää koskettavan ihmisiä ihan eri tavoin kuin mielenterveysasiat. Jostain syystä mielenterveysasioihin liittyy joku negatiivinen kaiku, toisin kuin hyvinvointiin. 

Ajatellaan ihmisen hyvinvointia tai sitä miksi ihminen ei voi hyvin vaan voi pahoin. Uskon, että lähes jokainen meistä voi jossain kohtaa elämässään pahoin. Elämä vaan tuo tullessaan: taloushuolia, työttömyyttä, asuntopulmia, itsetunto ongelmia, kuluttavaa stressiä, läheisen kuolemaa, omaa tai läheisen fyysistä sairautta, mielenterveys- tai päihdeongelma, ikäkriisiä, vanhemmuuden haasteita, parisuhde- tai ystävyyshaasteita, painonhallinta ongelmia, unettomuutta jne.

Kuva 1. Ihannetilanteessa ihminen on siis täällä hyvinvointialueella. Mitä ylempänä ihminen on, sitä paremmin hän voi eri elämän alueilla. Ja vaikka jollakin elämän osa-alueella menisi haastavammin, voi muiden osa-alueiden voima kannattaa. Esimerkkinä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota ihminen sairastaa, mutta pystyy hyvällä hoidolla ja itsestään huolehtimalla pitämään oireet hallinnassa. Elämään hyvinvoivaa elämää.

Kuva 2. Ihmisen hyvinvointitaso on laskenut ja on siirrytty pahoinvointialueelle. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmisen kaikilla osa-alueilla menisi huonosti. Useinhan on niin kuin jollain osa-alueella menee huonosti alkaa se heijastua ennen pitkään myös muilla osa-alueilla. Esimerkkinä masennus, vaikean pitkittyneen masennuksen vaikutukset voivat alkaa vaikuttaa parisuhteeseen sekä muihin ihmissuhteisiin, talousasioihin esim. pitkien sairaslomien takia jne. 

Kuva 3. Ihmisiä on suuri joukko joiden sijoittuminen hyvinvointialueella tai pahoinvointialueella vaihtelee. Myös sijoittuminen alueen sisällä vaihtelee, onko elämässä menestymisistä, suuria hyvänolon tunnetta nostavia asioita. Tuore morsian tai vanhempi voisi vaikka sijoittua ihan hyvinvointialueen yläreunaan. Hyvinvointi- ja pahoinvointialueen rajalla voi joskus olla vähän tungosta, jokainenhan määrittää tämän itse. Pahoinvointi alueella mennään sitä alemmas mitä suuremmasta elämänkriisistä on kyse. Toki tämä jaottelu ei tarkoita, etteikö hyvinvointialueella voisi tuntea surua tai pahoinvointialueella iloa. 

Kuva 1. Kun ihminen kipuaa elämässään ja haasteissaan pahoinvointialueelta hyvinvointialueelle, mielestäni hänen pitäisi olla taas samassa asemassa muiden kanssa, eikö? Ei häntä tarvitse leimata menneisyyden mukaan. Tämän niin toivoisin näkyvän mm mielenterveyden saralla. Jos ihminen on sairastunut ja toipunut, on hyvä työssään, ammattilainen, ei pitäisi olla mitään merkitystä jos hän joskus on käynyt pahoinvointialueella sairautensa kanssa. Jos taas pelätään ihmisen sairastuvan uudelleen, miksi sitten palkattaisiin työtön josta, voi tulla uudelleen työtön tai äiti josta voi tulla uudelleen äiti, hekin voivat olla poissa työelämän käytöstä. Eihän kukaan tiedä tulevastaan ja elämästään. 

Jatkan pohdintojani.

Aiemmin olen kirjoittanut sairauden ja hyvinvoinnin rajasta näin.