Terveisiä sairaanhoitajapäiviltä

Olin tänään Sairaanhoitajapäivillä Helsingin messukeskuksessa. Olin kertomassa tarinaani sessiossa Oodi Hulluudelle (huippu nimi muuten). Minun osuuteni oli: Oma tarina kohti toipumista, kokemusasiantuntija Saila Turkka. Kerroin tarinaani synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, uupumuksesta ja syömishäiriöstä.

Kerroin tarinaani, sairastumisesta toipumiseen ja tähän päivään. Kuinka iso osa toipumisprosessistani oli valokuvien ansiota. Esitykseni pääasiallisena sanomana halusin tänään tuoda esiin sitä, vaikka kuinka joskus elämä tuntuisi epätoivoiselta, sieltä voi nousta. Nousta ja päästä taas jaloilleen, ja saavuttaa jotain upeaa. Kaunista elämää.

Tein joskus mielettömän oivalluksen, jonka näin jälkikäteen tajuan, voin auttaa itse itseäni kuvien avulla. Kuvat ja kuvaaminen on minun juttuni, niiden avulla voi eheyttää itseäni.  Myöhemmin tuli oivallus siitä, että voin auttaa myös jotakuta toista kuvillani ja kuvata muita. Auttaa toisia näkemään kuvien kautta itsessään hyvää ja kaunista.

Kohtasin valon, valon joka kuljettaa. Kohtasin valon, jota voi jakaa.

Valmistautuessani esitykseen mietin kuka minä olen, kuinka esittelen itseni. Ennen kaikkea olen ja haluan olla äiti, vaimo ja nainen. En koe enää olevani potilas, en koe enää oikein olevani mielenterveyskuntoutujakaan. Tämä on muuten ihan tuore oivallus, ehkä en ole enää monen vuoden jälkeen mielenterveyskuntoutuja? Ihan sama mitä toiset ajattelevat. Milloin se kuntoutujan rooli ylipäänsä päättyy? Tämä on nyt minun kokemus ja sen on tärkein. Joskus voin olla taas potilas tai kuntoutuja, mutta en kai enää tässä kohtaa?

No mikä minä sitten olisin? Keksin itselleni uuden määritelmän kuntoilija, mielenterveyskuntoilija. Ihminen joka haluaa elämäänsä mielenterveyttä tukevia toimia. Ihminen joka haluaa huolehtia hyvinvoinnistaan. Niin monet meistä kuntoilevat pitääkseen yllä fyysistä kuntoa ja terveyttä. Itse esimerkiksi harrastan liikuntaa pitääkseni selkäni kunnossa, ennaltaehkäisen. Samoin näen että ennaltaehkäisen, kuntoilen mielenterveyden takia. Pidän itseni kunnossa. Ehkä en enää kuvaa ja kirjoita siksi, että tarvitsen sitä kuntoutuakseni vaan siksi että pidän itseni hyvässä kunnossa. Täytyynee makustella ajatusta, olenko mielenterveyskuntoilija?

Kuntoilija matkallaan

Esiinnyin muuten ihan huippuseurassa ja keräsimme hienon suuren yleisön Sairaanhoitajapäivillä tänään. Ennen minua lavalle nousi puheenjohtajana toiminut Heikki Ellillä sekä ihmisten tarinoista ja kokemuksista kirjan toimittanut Anu Korvenniemi. Minun jälkeeni lavan valloitti Hulluuden historia kirjan julkaissut kulttuurihistorian professori Petteri Pietikäinen. Aika mahtava juttu siis! Ihan mieletön päivä ja parasta kuten mielenterveyshuollossa, oli ihmisten kohtaaminen. 

Iso kiitos kaikille!