NÄKYMÄTÖN

Viime viikkojen aikana lööpeissä ja mediassa on ollut esillä päihde- ja mielenterveyshoitoon pääsyn vaikeus. Ihmiset menevät äärimmäisen huonoon kuntoon, ennen kuin heidän hätänsä kuullaan. Tietysti osa ei koskaan hakeudukaan hoitoon. Kun keskustelee mielenterveys- tai päihdekuntoutujan kanssa, keskustelu päätyy aika usein siihen kuinka hoitohenkilökunta ei kuule tai näe meitä. 

Olen miettinyt moneen kertaan miksi en päässyt hoitoon, vaikka itse halusin. Minulla oli noin yhden ja kolmen vuoden ikäiset lapset ja olin todella sairas. (Diagnoosi vaikea synnytyksen jälkeinen masennus ja uupumus.) Olisiko jonkun toisen pitänyt hakea hoitoa puolestani? Olen pohdiskellut voiko hoitoon pääsyn vaikeuteen vaikuttaa se, ettei hoitohenkilökunta ymmärrä mitä potilas kertoo. Ei tule kuulluksi, nähdyksi tai ymmärretyksi. Potilas ei osaa kertoa, eikä hoitohenkilökunta ymmärrä. Tarvittaisiinko väliin mahdollisesti joku tulkki? Kun ei itsekkään ymmärrä mikä minua vaivaa tai miltä se pahaolo konkreettisesti tuntuu, kuinka sen voi toisellekaan selittää! Kaikkihan on ihan uutta ja käsittämätöntä. Jos sisällä on vaan kipua, loppumatonta kipua, jotain epämääräistä. Jokin mystinen musta möykky, joka ei päästä otteestaan, tai jos päästääkin hetkeksi palaa voimakkaampana takaisin. Runossani olen kuvannut mennyttä oloani mm. vesi-ilmapalloksi:

Tunnen itseni täydeksi vesi-ilmapalloksi.

Täynnä surua ja itkua.

Pallo ei vain tunnu puhkeavan.

Ei edes pienen pientä reikää, josta vettä pääsisi edes vähän tihkumaan.

Pelkään sen räjähtävän käsiin.

-Saila 2009-

Ehkä siinä voisi olla yksi syy, ettei hoitoon pääse. Emme osaa kertoa kuinka huono vointi meillä todellisuudessa on. Toisaalta olen kuullut myös karmeat sanat: - Et näytä yhtään masentuneelta! Miltä masentunut sitten näyttää, en tiedä vieläkään. Lääkkeitä pystytään määräämään hurjia määriä, mutta muuta hoitoa tai kontaktia ei tarjota. Yksin lääkkeiden kanssa on aika orpo olo. Aivan kuin lääkkeet poistaisivat ongelmat ja taustalla olevat asiat, jotka mielestäni tulee ehdottomasti käsitellä.

Toisaalta lääkärit ja muu hoitohenkilökunta voi puhua sellaisella termistöllä jota potilas ei vaan ymmärrä. Mitä lääkäri todella kyselee ja haluaa tietää. Potilaan olo voi myös olla sellainen, ettei vaan pysty vastaamaan oikealla tavalla, pää on vaan niin sumussa. Masennuspotilaille tehdään monenlaisia testejä, joita sitten pisteytetään. Näihin testeihin monesti vastanneena, koen ne hankaliksi. Riippuen päivästä voi saada aivan erilaisen pistemäärän. Ja uupuneena testeihin on todella työlästä vastata. En tarkoita, että testit olisivat turhia ja huonoja. Pohdin vain sitä, etteivät ne voi olla ainoa väline ihmisen terveydentilan tai masennusasteen arviointiin.

Miten siis saada potilas ja hoitohenkilökunta puhumaan samaa kieltä? Jospa joku kehittäisi robotin johon potilas voi syöttää mustamöykky tai vesi-ilmapallo höpinänsä ja robotti kääntäisi sen lääkärin kielelle. Ja päinvastoin, lääkäri voisi syöttää arvionsa robottiin ja potilas saisi itselleen ymmärrettävän vastauksen. Olisi aika näppärää.