Eheyttävä kuva ja oma tarina -luento

Olin tänään luennoimassa KoKoA ry:n kokemusasiantuntija seminaarissa Tammisaaressa. Olen kertonut tarinaani julkisesti jo vuosia. Kertonut kuinka sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, uupumukseen ja syömishäiriöön sekä kuinka toivuin. Kuulia kuunnasta ja tilaisuudesta riippuen kerron tarinaa aina hieman eri näkökulmasta. 

Tänään kerroin tarinaani lapsuudestani saakka. Luentoa valmistellessa tuli oivallus siitä kuinka koen ja ymmärrän tänään kuinka oma minuuteni on alkanut rikkoutua jo varhain lapsuudessa. Samalla oivalsin että toipuessani elämäni rankimmista vuosista, joita masennus, uupumus ja syömishäiriö toivat mukanaan, minuuteni alkoi rakentua uudelleen. Tämä tuo mielestäni taas uudenlaista kauneutta tarinaani. Olen uudelleen rakentunut minuksi, eheäksi sellaiseksi.

Luentoon valmistautuessani ja luennoidessani teen aina uusia oivalluksia itsestäni. Kokemukset ovat mahtavan eheyttäviä ja energiaa antavia. Tänään luennon parhaita palkkioita olivat hetket heti luennon jälkeen kun minulle tuntemattomat ihmiset tulivat luokseni kiittämään ja kysymään saako halata. Siinä meinaa kyllä tulla tippa linssiin ja tuntee pakahduttavaa kiitollisuutta elämää kohtaa. 

Tarinaani kertoessa ääneni saattaa väristä, ehkä jännityksestäkin, mutta myös siitä että vaikeiden kokemusten käsittely nostaa edelleen tunteet pintaan voimakkaasti. Se ei mielestäni haittaa olisi sitä vastoin omituista, jos kertoisin halunneeni kuolla ilman, että se herättää tunteita. Tai hetkistä kun makaan vaan sängyllä ja pelkään kuolevani tuskaan, niistä päivistä kun en kyennyt kokemaan ollenkaan iloa. 

Ensimmäisen kerran olen antanut haastattelun kokemastani 2009 Kaksplus lehdelle. Upea juttu on olla tänään yksi bloggaaja Kaksplus blogiyhteisössä. Ympyrä on sulkeutunut. Sen jälkeen olen antanut montakin haastattelua eri lehtiin ja kirjoittanut itse juttuja mielenterveydestä oman kokeman ja näkemyksen kautta. 

Mahtavaa olla tässä tänään, jakaa tarinaa ja koskettaa ihmisiä. Iso kiitos kaikille niille jotka ovat matkassa, tutuille ja tuntemattomille. Mahtavaa olla tämmöinen ”julki hullu”. Kertoa ääneen asioista jotka on kipeitä ja saada kiitosta työlleen.

Kaksplus 8/2009.

Hieman kuvasatoa luennoltani. Kuvat ovat mahdollistaneet mahtava mieheni joka on jaksanut vuosia harrastaa kanssani ehettävää valokuvausta. 

Vuosi ilman alkoholia

Viime vappuna rakas mieheni sai loistokkaan idean, mitä jos olisi vuoden ilman alkoholia. Meillä ei olla raskaana, eikä imetetä, eikä ole ollut mitään ongelmaa alkoholin kanssa. Tuli vaan ajatus voisiko olla vuoden juomatta, ja siitä se idea sitten lähti. 

Eilen vappuaattona meillä ei nautittu alkoholia, koska haaste tuli täyteen vappupäivänä. Itselleni tuli jo reilu vuosi ilman alkoholia, kun ei viime vappunakaan maistunut. Vappupäivälle oli sitten varattu kunnon herkut. Olin kuukausi sitten työreissulla Tallinnassa ja laivalta tarttui mukaan kassillinen kuoharia ja isännälle viskipullo. Pikkuhiljaa olin ostellut muutamia oluita kivan pullon perusteella, eikös se ole tärkeintä. Itse en kyllä juo olutta, mutta ukkokulta kyllä. 

Tänään valmistettiin sitten maittavat vappubrunssit, pöytään katettiin erilaisia leikkeleitä, juustoja, croissanteja, patonkia, pekonia, munakokkelia, kasviksia, mehua ja jälkkäriksi itse tekemä mutakakku. Ja sitten sitä kuohuvaa, lapsille mansikkaa ja aikuisille alkoholillista. Ei se pahalle maistunut, mutta kylläpä maistui voimakkaasti siltä itseltään, alkoholilta. Ruokaa mutustellessa maistui jo paremmalle, mutta ei tullut mitään wow- tunnetta. Siis suorastaan pettymys, joka ei kyllä sinällään haittaa. Minun ehdoton lempijuoma on ollut viime vuodet kuohari, juhlan kunniaksi olen tykännyt nauttia lasin ja useammankin.

Illallisella syötiin maitovasikan kyljystä punaviinin kera, tämä maistui jo paremmin. Ainoat hetket vuoden aikana jolloin olen kaivannut alkoholia, on ollut kotona tai ravintolassa paremman ruoan yhteydessä. Kyllä edelleen väitän, että hyvä ruoka kaipaa kaverikseen hyvää viiniä jotta ruokanautinto olisi huipussaan. Viini saa ruoasta esiin parhaat puolet, ruoka nautinnosta tulee intensiivisempi. Enkä tarkoita, etteikö ruoka olisi hyvää ja nautinnollista ilman viiniä. 

Vuoden tauon jälkeen alkoholi oli siis pettymys. Sitä muistettua mahtavaa fiilistä ei hulahtanut läpi, kun sai taas kuoharilasin käteensä. Arvatkaa mitä, tajuan nyt että olen koko tämän vuoden saanut niitä ihania läpi hulahtavia mahtavia fiiliksiä viikonloppuaamuisin, kun en ole illalla juonut. Aamulla on aina ollut energinen ja hyvä fiilis, ei ole koskenut päähän tai ollut etova olo. On ollut heti aamusta energinen olo, sitä kautta on jaksanut tehdä ja touhuta, ja saanut lisää energiaa päiviin. Enkä tarkoita, että aiemminkaan olisin juonut läheskään joka viikonloppu tai siideriä kahta enempää paitsi juhliessa. Huomaa kuitenkin, että se siideri tai parikin on saanut valvomaan liian myöhään, unohtamaan vedenjuonnin, jomottamaan päähän ja joskus jopa laukaisemaan migreenin. 

Katsellaan mitä tuleva tuo tullessaan. Tuskin minusta täysin raitista tulee, ehkä otan sen viinilasillisen pihvin kanssa ja nostan juhlissa sen kuoharilasillisen tai sitten enemmän. Jännittää ihan itseänikin. Kaikkinensa huippu hieno ja jännittävä kokemus. Hyvin menivät vuoden juhlat ilman alkoholia, juhlapyhät ja kököt fiilikset johon monesti otetaan se yksi rentouttava. Minua ei ole edes haitannut vaikka muut juo ja itse ei. Sinällään viaton haaste opetti taas paljon itsestään. 

Mieheni hieman toisenlaisia ajatuksia voi lukea hänen blogistaan.