Junassa on tunnelmaa

Junamatka Suonenjoelta Helsinkiin voi olla monin puolin antoisa. Eilen aamulla lähdettiin matkaan, kohti kotia. Herätys oli näin loman loppupäässä aivan liian aikaisin. Unirytmit ovat ihan sekaisin, lapsetkin kukkuneet joka ilta yhtä pitkään kuin me vanhemmat. Yhdessä on sitten porskutettu nukkua joka aamu pitkään. Odotan kauhulla maanantaiaamun herätystä ja ensimmäistä työpäivää loman jälkeen. Onneksi mies ja lapset jäävät vielä lomailemaan. Ei tarvitse huolehtia lasten päiväkotiin ja kouluun laittoa vielä.

Junaan hyppäsi koko perhe minä, mieheni, kaksi lasta ja koira, tietenkään unohtamatta tavarakasaa. Tavaraa kolmen viikon reissulla olikin mukavasti mukana. Koiramme pääsi ensimmäistä kertaa junaan. Aloiteltiin kevyellä noin neljän tunnin junamatkalla. 

En ole aiemmin matkustanut lemmikkivaunussa tai lemmikin kanssa junassa. Koiramme käyttäytyi iloksemme mitä parhaiten. Koira meinasi toki karata jo junaan astuessa, onneksi tottelevaisuus tepsi tässä kohtaa. Koiramme ei pidä juuri mistään kulkuneuvosta, ja lähes neljä tuntia reppana tärisi jännityksestä. Välillä muristiin vähän lajitovereille, mutta tehtiin myös tuttavuutta. Leikkiin olisivat varmaan ryhtyneet jos olisi sallittu. Kouvolan aseman kulmilla käytiin koiran ja lapsen kanssa pissalla. Tosin minä säästelin junan vessaan, aina yhtä miellyttävää. Reipas viisivuotiaamme oppi lomalla, että maalla voi pissata mihin vaan. 

Suomen maata noin 340 km ja kaikenlaista mahtuu matkalle. Eväät on tietysti yksi tärkeä osa matkaa, yleensä niitä varataan aina liikaa. Mieheni kanssa haluamme kuitenkin kahvit ja teet ravintolavaunusta, ja lapsille löytyy poikkeuksetta joitain herkkua. Vaunussa istui meidän lisäksi äiti kahden lapsensa ja koiransa kanssa. Matkaan mahtui siis liikuntaa, kieltämistä, kitinää, neuvottelua ja kakkavaippoja. Lapsilla on yleensä viihdykkeenä kirjoja ja paperia. Nykyvanhempina meillä on tietysti kännykät ja iPad, joilla voi pelata ja katsoa ohjelmia.

Hieman kummeksun Valtion rautateiden lipunmyynti politiikkaa. Ostettiin lemmikkivaunuun neljä peräkkäistä paikkaa kun mitään muuta ei ollut tarjolla. Lasten kanssa matkatessa olisi suhteellisen näppärää istua vierekkäin. Vaunu ammotti kuitenkin lähes koko matkan tyhjyyttään. Liekö osa jäänyt ravintolavaunuun vai miksi internetin mukaan varatuilla paikoilla ei istunut ketään? 

Hieman pettynyt olin myös aiemmin viikolla VR-asiakaspalveluun. Yritin tiedustella miksi niitä tarjous junalippuja ei saa perhelippuina? Asiakaspalvelu totesi, ettei valitettavasti pysty perustelemaan asiaa. Keltähän sitä kysyisi? Harmittaa kun lapsiperheet jää tässä kohtaa huomioimatta. 

Pisteet tulevat kuitenkin VR-konduktööreille hyvästä ja ystävällisestä palvelusta. Lapset saivat omat hienot lippunsa sekä koira parit rapsutukset ja jutustelut. 

Viihdytin itseäni kuvaamalla Suomea junasta. Kaunista vai karua, päätä itse. Tältä Suonenjoki-Helsinki näytti minusta 19.7.2013.