Oman elämänsä prinsessa: Eheyttäviä kuvia Suomenlinnassa 2009 ja 2015

Viikonloppuna kävimme perheen kanssa Suomenlinnassa ja pitkästä aikaa mieheni kuvasi minua ulkona. Olen kuvannut ja ollut kuvattavana monet kerrat Suomenlinnassa. Upea paikka kuvata, on luontoa, merta, tuulta, kalliota, muureja, vanhoja rakennuksia jne. Aikoinaan yksi eheyttävän valokuvauksen retki tehtiin Suomenlinnaan ja kuvat puhuttelivat minua todella. Tuolloin pyörin vielä masennuksessani, surkeassa itsetunnossa, riittämättömyydessä, epävarmuudessa, peloissa ja päämäärättömyydestä. Kuvat tuolloin 2009 olivat kauniita ja niistä huokuu tietty rauha ja levollisuus, samaan aikaan kuitenkin sisäinen epävarmuuteni.

Vanha kuvausretki tuli mieleeni kun katselin viikonlopun valokuvia. Aloin vertailla vanhoja ja uusia kuvia keskenään. Olen aiemminkin tutkaillut muutostani vertailemalla kuvia, sekin voi olla erityisen eheyttävää. Uusista kuvista välittyy tunne, että tyttö tietää elämän suunnan. Kuvista näkyy omasta mielestäni onnellisuus, hyvä olo, samoin kun ymmärrys siitä, että on hyvä juuri näin. Ei minun tarvitse tietää ”mikä minusta tulee isona”. Riittää kun tiedän mistä tykkään, mitä haluan ja mistä tulen onnelliseksi tänään. Ehkä en pidä samoista asioista parin vuoden päästä, mutta suotta sitä nyt murehtii. Nyt tiedän elämäni suunnan. Osaan tehdä elämäni valintoja sen perusteella mitä itse haluan, en sen perusteellä mitä muut minulta toivovat tai odottavat, tai oletan toivovan ja odottavan. Sekin on äärettömän raskasta kun luulee tekevänsä niin kuin luulee toisten toivovan ja odottavan, ja sekin menee pieleen. On pettymys kaikille.

Kun rohkeasti kulkee omaa polkuaan ja tekee omaksi parhaaksi katsomiaan päätöksiä, elämä on paljon helpompaa. Aina kaikkia päätöksiä ja valintoja ei ymmärretä, mutta enhän minäkään aina ymmärrä kaikkien muiden valintoja. Me ihmiset vain olemme niin erilaisia, että haluamme rakentaa elämistämme erilaisia, nautimme ja tulemme onnelliseksi erilaisista asioista. Emmekä aina tiedä kaikkea mikä on toisemme valintojen takana. Tärkeintä on kuitenkin itse uskoa valintoihin ja haluta itse. Joskus valinnat menevät pieleen, täytyy palata takaisin tai vaihtaa suuntaa, mutta sitähän se elämä on.

Mahtavaa huomata itsessään tämä muutos. Usko elämään palasi, vaikka vuonna 2009 oli vielä todella vaikeitakin hetkiä. Kulkeminen ja asioiden työstäminen on todella kannattanut. Uskon että jokaisella on mahdollisuus muutokseen ja onnelliseen elämään, niillä resursseilla joita on saanut.

Tässäpä kuvaparit. Ylimmät kuvat on ottanut vuonna 2009 ystäväni Eija ja alemmat mieheni 2015.