Parasta minussa on minä

Kuluvalla viikolla olin kaksi päivää työsuojelukoulutuksessa, aiheita oli kattavasti mm. asiakasväkivalta, ergonomia, psyykkinen työn kuormitus, sisäilma, työterveyden rooli jne. Yhdellä luennolla meitä heräteltiin miettimään omia stressinhallintakeinoja, onko meillä sellaisia. Ilokseni pystyin toteamaan, että minulla on stressinhallintakeinoja ja monia. Yksi näistä tärkein ja rakkain on eheyttävä valokuvas. Eheyttävää valokuvausta käytän kaikkeen niin stressin hallintaan kuin tunteiden kuvaamiseen, niin itsetutkiskeluun kuin tarinan jakamiseen.

Verratessani ensimmäisiä eheyttävällä menetelmällä minusta otettuja kuvia vuodelta 2009 uusiin kuviin, aistin kuvissa paljon muutosta. Maailmani on muuttunut niin paljon kauniimmaksi. Tuolloin 2009 jopa vihasin ja inhosin itseäni, se on muuttunut tuntemukseen, parasta minussa olen minä, kokonaisuus. Yksi parhaista kuvauskokemuksista on se, että mieheni on kuvannut minua. Hän ei edelleenkään koskaan kieltäydy kuvaamasta minua kun saan jonkun huisin ajatuksen. Häneen voin luottaa sataprosenttisesti, joka näkyy kuvissa ja saamme aikaan kuvia, joita minä olen pienessä päässäni suunnitellut.

Tänään oli taas yksi tällainen huisi ajatuspäivä. Kuvia syntyi taas kasa kaupalla. Kuvien taakse kätkeytyy ajatus siitä, että hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan pitää hoitaa ja ylläpitää. Omassa maailmassani olen selvinnyt maailman hirveimmästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, uupumuksesta ja syömishäiriöstä. Vuonna 2009 aloitetussa projektissa minulla oli tavoitteena nostaa synnytysmasennus ja masennus puheenaiheeksi, lisätä ihmisten ymmärrystä ja tuottaa vertaistukea. Tänään otetuilla kuvilla haluan muistuttaa itseäni ja muita, että hyvinvointiaan pitää ylläpitää ja omasta itsestään on huolehdittava. Ei ole mitään syytä miksi emme voisi voida hyvin ja voisi olla onnellisia. Kuviin olen halunnut tuoda myös, jotain ei niin tyypillistä Sailaa. 

Heittäydytään nauttimaan elämästä

Kuvat Timo Turkka