LASTEN LUOVUUTTA

Elävästä elämästä ;) Oli niin pakko piirtää sarjakuva!!

BLOGIHAASTE 5

Jo perinteeksi muodostunut blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan MENNINKÄINEN ja veljeni sanan MIEKKA. Molemmat kirjoitamme näistä sanoista tekstit ja julkaisemme kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä. Veljeni teksti löytyy täältä: http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2013/03/sanahaaste-v.html ja minun alta:

UNIKOULU OSA 1

KEVÄISTÄ HEHKUA

Auringon säteet hipaisevat kinosta

Ensimmäiset kauniit, kirkkaat ja lämpimät säteet

Talvi on ollut hyytävä ja pimeä

Koko synkän talven aikana on nähty vain muutamia valoisia hetkiä

Hiljalleen hanki alkaa sulaa, tekee tilaa kasvulle

Hangen alta paljastuu multainen maa

Maa on muokkaamaton, unohdettu lämpäre

Syrjäineen maa tarjoaa kuitenkin paikan kasvaa

Paikka on syrjäinen ja yksinäinen

Satunnaiset kulkijat tallaavat ja potkivat multaa

Sade piiskaa ja kura roiskuu

Voiko siinä maaperässä mikään kasvaa

Kevään edetessä auringonsäteet porautuvat yhä syvemmälle

Pian mustan mullan keskeltä nouseekin jotain hentoa vihreää

Pari kulkijaa tallaa verson takaisin maan sisään

Sateen ja säteiden rohkaisemana verso uskaltautuu uudelleen esiin

Matka kohti valoa ja kirkkautta jatkuu

Kasvu vaatii vettä, ravinteita, valoa ja lämpöä

Viereisessä kukkapenkissä on hoidettuja, tuettuja ja lannoitettuja kasveja

Hoidettujen kasvu näyttää helpommalta

Hoidettujen varteen ilmestyy nopeasti kukka

Pienellä hoitamattomalla lämpäreellä, verso jatkaa kasvuaan

Verso ihailee kukkapenkin kukkia, kadehtii helppoutta

Ujona kuitenkin alkaa kasvaa hento varsi

Varsi pitenee ja vahvenee

Pian multaiseen maahan ilmestyy toinen varsi

Yhdessä jatketaan kasvua

Välistä tulee vettä, tuulta ja rapaa

Sinnikkäästi jatketaan kasvua, yhdessä tukien

Aurinkoisena kauniina aamuna puhkeaa kukka

Aamukaste saa kukan hehkumaan

Viereinen varsi ihastelee

Valmis kukka

Pienen kasvin suuri unelma

-Saila 2013-

 

KASA KALSAREITA

Meillä oli viime viikolla kotiviikko pienen vesirokkopotilaan kanssa. Oli aikaa ajatuksille. Naiseus- ja parisuhdeteemaa mm pohdiskelin. Sitä miten me naiset muutumme äidiksi tullessa, miten parisuhteemme muuttuu. Kuinka paljon ehdimme, jaksamme ja haluamme huolehtia itsestämme ja parisuhteestamme. Mitkä ovat meidän odotuksemme, puolisomme odotukset ja kuinka ne kohtaavat. Kaiken kiireen ja muutoksen keskellä, jaksammeko huomioida vielä itsemme ja meidät. Mitä muutoksia me naiset kohtaamme, mitä muutoksia miehemme kohtaa ja ymmärrämmekö toisiamme. Parisuhdetta ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyytenä, ainakaan minusta. Entä jos perheessä on kriisejä ja mielenterveysongelmia, tämä luo omat haasteensa.

ILLALLINEN

Sukellus keittiö maailmaan. Mieheni on kokki ja minun tulee aika harvoin laitettua ruokaa, varsinkaan mitään parempaa. Teen kyllä kohtalaisen sujuvasti jotain simppeliä arkiruokaa, tai ostan valmista, kun mies ei ole kotona kokkaamassa. Paremman- tai viikonloppuruoanvalmistus on lähinnä mieheni työtä, toki toimin tarvittaessa apukokkina ja tiskarina.

TYÖHAKEMUS

 

 

 

Kun oli aikansa ollut lasten kanssa kotona, mietti mihin enää kelpaa. Onneksi pääsin töihin kaksi vuotta sitten ja edelleen siellä työelämässä. Kotiäitiys se vasta antaa taitoja, opettaa ja kasvattaa…