Luin tässä joku viikko vanhaa
Voi hyvin lehteä. Lehdessä oli juttu itse tehdyistä koruista, jotka tuovat
onnea ja energiaa kantajalleen. Ajattelin rakentaa itselleni oman onnenkorun ja
lauantai-iltana inspiraatio sitten iski. Aiemmin päivällä kävimme lasten toiveesta
askartelukaupassa, josta ostin muutaman osan. Iso osa korusta syntyi kuitenkin
kierrätysmateriaalista.
Hymyilevä ukkeli, tuomaan
elämään positiivista asennetta. Tämä oli pakko saada, uutta siis. Muut helmet
ovat vanhoista rikkoutuneista koruistani, hieman kuluneet, kulkeneet vuosia
mukanani.
Kukkalusikka kuvastaa
perheemme rakkautta ruokaan. Ruoka on asia jota perheessämme arvostetaan,
suunnitellaan ja laitetaan yhdessä. Ruokakulttuurin opettaminen lapsillemme on
meille tärkeää. Lusikka on minun palkintolusikka, muistaakseni saatu
ala-asteella joko yleisurheilu- tai hiihtokisoista. Suuri tunnearvo siis.
Avain, ostettu uutena.
Avaimen päätä koristaa kruunu joka prinsessalla kuuluu olla. Avain kuvastaa myös
mahdollisuutta avata oman elämän lukkoja, oppia ja kasvaa.
Kukat ovat mummoni
virkkaamia, siksi minulle tärkeitä. Helmet ovat siskoni vanhasta korusta,
elämäni helmiä. Niitä elämän onnistumisia.
Ketjut ovat monta vuotta
vanhoja, vanhoista koruista.
Uutta ja vanhaa, elämää,
mennyttä ja tulevaa.
Ja kun nyt innostuin askartelemaan,
maalasimme eilen kuopuksen kanssa kiviä. Kivet ovat kertyneet ikkunalaudalle
lasten aarteina. Osa on jo aiemmin maalattu. Nyt syntyi koko perheelle omat
kivet.
Kirjava kivi. Kuinka
monenlaiselta ja erilaiselta elämä voikaan näyttää kun katsoo eri suunnasta.
Energistä ja positiivista
viikkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti