TYHJYYTTÄ / KEVEYTTÄ

Sisällä on niin paljon pahaa, mustia möykkyjä. Masennuksen ja uupumuksen tuomia mörköjä. Toisaalta sitä tyhjyyttä, kun ei ole mitään mistä saisi otteen, ei osaa mitään. On vaan hukassa ja tyhjä olo. Kun elämä tuntuu tyhjältä ja turhalta. Menneistä kokemuksia ja eheytymistä pohtien.

NE TÄRKEIMMÄT

Lapseni ja perheeni ovat määritelleet minut monella tapaa viime vuosia. Välistä hukkasin itseni ja sairastuin. Olin vain äiti, en osannut muuta. Kasvoin uudelleen tytöksi, naiseksi, minuksi. Jokainen kuoppainen tai tasainen tie on tähän tarvittu ja ollut omalla tavallaan arvokas. Perheeni on elämäni. He jaksoivat minun kanssa ja kannattelivat eteenpäin. Arvokkaina ja aarteina.

LÄHEISET KANSSAMME

LÄHEISET KANSSAMME

Mitä läheiset kokevat kanssamme.

Miten läheiset kulkevat vierellämme.

Miten läheiset jaksavat kanssamme.

Miten läheiset kokevat sairautemme.

Miten läheiset kärsivät oireistamme.

Miten läheiset tuntevat toipumisemme.

KAUNIS ÄITIYS

Näinä päivinä pohtii taas äitinä olemisen kauneutta kun viikko huipentuu äitienpäivään. Miettii äidin roolia. Miettii omaa äitiä, isoäitejä ja omaa äitiyttä. Tänä vuonna niin kauniin onnellista, ihanaa ja kevyttä äitiyttä. Ihanaa vaan nautiskella äitiyden roolista, upeaa olla kahden lapsen ÄITI. Olen halunnut niin kauan äidiksi kun vain muistan. Sitten kuin vauva syntyi, olin kummissani kun en rakastunut vauvaan heti ensi silmäyksellä, vaikka olinkin jostain lukenut että niin voisi käydä. Oli jotenkin omituista. Olinhan kantanut tuota ihanaa pikkuista sisälläni kuukausia, tuntenut iskut ja potkut vatsassa, silti ihan uusi kaveri.  Pian kuitenkin rakastuin, rakastuin ihan kokonaan ja täysillä. 

Seuraavaksi yllättikin arjen rankkuus ja yksinäisyys. Se ettei jaksa tai osaa, on ihan hukassa. Epäilys siitä onko minusta äidiksi, osaanko minä. Epävarmuuden syövereistä huolimatta tuli voimakas halu saada toinen ihana pikkuinen. Raskaus ajan odottaen tulevaa innokkaasti ja pelokkaasti. Kuinka osaan ja selviän kahden pienen kanssa. Myllerrystä ja voimakkaita tunteita laidasta toiseen. Vauva syntyi, rakastuin, arjesta selvittiin jotenkuten.

NUKU KULTA, NUKU!!

Et nuku sairaalassa, et nuku kotona

Ei tuttia, ei pulloa, pelkkää rintaa

Ei kelpaa isä, ei kelpaa täti, kelpaa vain äiti

Et nuku pinnasängyssä, et nuku kapalossa, nukut vain vieressä

Pelkäätkö pimeää, pelkäätkö yksin, pelkäätkö unta

Erottaako uni, kadottaako uni, pelottako uni

Heräät yhdesti, heräät kahdesti, heräät jo kahdennenkymmenennen kerran

Et nuku vauvana, et nuku taaperona, nukutko jo kouluiässä?

NÄKYMÄTÖN

Viime viikkojen aikana lööpeissä ja mediassa on ollut esillä päihde- ja mielenterveyshoitoon pääsyn vaikeus. Ihmiset menevät äärimmäisen huonoon kuntoon, ennen kuin heidän hätänsä kuullaan. Tietysti osa ei koskaan hakeudukaan hoitoon. Kun keskustelee mielenterveys- tai päihdekuntoutujan kanssa, keskustelu päätyy aika usein siihen kuinka hoitohenkilökunta ei kuule tai näe meitä.