Askel

  

Kuva ja sanat Saila Turkka 2013

 

Syksy, ilo ja valo

Ihan mahtavia syyspäiviä takana, vaikka onkin kylmää, ilma on ihanan raikasta. Olen tehnyt metsälenkkejä koiran ja perheen kanssa, ihastellen luonnon kauneutta. Luonto muistuttaa taas siitä kuinka yksinkertaista elämän kauneus onkaan. Joskus sen voi olla hukassa, mutta aina löydettävissä. Onnellista kiitollisuutta, kun voi hyvin, osaa nauttia elostaan. Joku päivä nappaan kameran mukaan ja rakennan syksyn kuvakimaran.

Mahtavaa syksyä kaikille!

Ahdistus 2

Läheisen rooli voi olla rankka ja täynnä epätietoutta. Upeaa, että he kulkevat kanssamme ja pysyvät rinnallamme.

Yhteistä aikaa

Onni on

Onni on sitä…

…kun elämä saa hymyilemään

Oman elämänsä tähti 2

Minä en osannut kirjoittaa, en millään oppinut. Kirjoitukseni oli täynnä virheitä, on niitä edelleen. Onneksi nykyään kirjoitan koneella ja on Word, joka korjaa suurimman osan virheistäni. Lisäksi mieheni usein oikolukee tekstejäni. Silti jää kirjoitusvirheitä, mutta en enää pelkää niitä. Mitä sitten, yleensä minua kuitenkin ymmärretään. Uskon, että sisältö on kuitenkin se tärkein asia. 

Minä en myöskään ole osannut piirtää, mutta piirrän silti. Piirrokseni on myös yleensä osattu tulkita. Piirrän ja kirjoitan tuottaakseni materiaalia, jota kautta voin kertoa tarinaani, kokemuksiani ja tuntemuksiani. Annan energiaa itselleni ja ehkä voin auttaa muita.

Äiti ja tytär, tytär ja äiti

Äiti ja sen tytär

Tytär ja sen äiti

Toinen on se mielenterveyskuntoutuja

Toinen on se omainen

Ne molemmat ovat

Mielenterveyskuntoutujia ja omaisia

Äiti joka on mielenterveyskuntoutuja

Äiti jonka tytär on hänen omaisensa

Tytär joka on mielenterveyskuntoutuja

Tytär jonka äiti on hänen omaisensa

Ristiin rastiin mennään

Monta on näkökulmaa

Mami kävi juhlimassa

On sanonta; ”rakkaalla lapsella on monta nimeä”. Toimiikohan se äiteihin? Lapseni kutsuvat minua milloin milläkin nimellä. Öisin kun lapset heräävät, yleensä kerran yössä molemmat, kuuluu; ”äitii, äitii”. Jossain vaiheessa esikoinen alkoi kutsua minua mammaksi. Ensin kauhistelin tätä mamma sanaa, koska se tuo minulle mieleen pyöreän, pehmoisen, valkoisen ja punaisessa esiliinassaan hääräävän Muumi mamman. Sittemmin olen tottunut tuohonkin nimeen. 

Nyt vittu oikeesti!

Ensimmäisenä pyydän anteeksi käyttämääni voimasanaa, ei yleensä käytä sellaisia teksteissäni. Tähän en vaan keksi mitään muuta. Kiukkuni on asteikolla 1-10 mitattuna 15! Minulla oli ajatuksena tänä iltana laittaa lapseni nukkumaan ja kokeilla jotain rentoutusohjelmaa tai kuunnella kaunista musiikkia ja hengitellä. Olen kuitenkin niin raivoissani, järkyttynyt, enkä pysty ymmärtämään, jotta on pakko ensin kirjoittaa. Pitää purkaa kiukku ja mielipiteeni paperille, jotta voi sitten vaikka rentoutua.

Mistä raivoni on sitten peräisin? Silmiini sattui tänään uutiset:

http://www.hs.fi/kaupunki/Masentunut+nuorukainen+ei+saanut+apua/a1378614182706

http://www.hs.fi/kaupunki/Espoo+puolustautuu+Akuuteissa+kriiseiss%C3%A4+hoitoon+kyll%C3%A4+p%C3%A4%C3%A4see/a1378614540246

En halunnut sairastua

Mustavalkoista ajattelua

Prinsessa kenkä

Pieni sisäinen taiteilija sai minusta vallan viikonloppuna ja toteutin visioni. Vanha käyttämätön korkkari, pieniä aarteita, lasipullo, tussi ja sormiväriä. Toisen lapseni kanssa yhdessä maalailimme, äiti kenkää ja lapsi paperiin. Lasten mielestä ehdottomasti paras vaihe oli se kun sai luvan kanssa murskata lihanuijalla lasipullon. Kengän sisällä on siis liimattuna näitä sirpaleita.