LUONNON VÄREJÄ

Kun energiatasot ovat alhaalla ja stressitasot ylhäällä, täytyy ottaa tilaa ja aikaa. Tilaa ja aikaa itselleen. Olen viime viikkoina tehnyt muutamia energia kävelyitä yksin sekä yhdessä lasten kanssa, syksyisessä kauniissa metsässä. Syksyinen raikas sää puhdistaa ja virvoittaa kummasti. Luonnon kauneus ja väriloisto saa minut havahtumaan vaihtuvaan vuodenaikaan. Samalla luonto muistuttaa jälleen kerran omasta kauneudestaan, ihmeellisyydestään ja ainutlaatuisuudestaan. Kuinka usein vain kuljemme ohi näkemättä sitä kauneutta, joka meille vielä ihan ilmaiseksi tarjotaan. Vuodenkierron mukaan vaihtuvilla teemoilla. Kyllä Suomen luonto on todella kaunis kun pysähtyy katsomaan.

OLOJA

Istuu vain ja tuijottaa

Olo on sisältä hyvin, hyvin hento

Olen hauras ja haavoittuva

Olemus pääsee karkuun vartalosta, tarttuu vain hivenen kiinni varpaan päästä

Pää kaipaisi irti ottamista, kaiken kuonan kaatamista roskakoppaan

Käsin kosketeltavaa väsymystä

Keskittyminen muualla, ei paikalla

Jännitystä kuin hyökyaaltoja

Täysin jumissa

Hiljaa istumista, olojen selvittämistä

Tätä minä en valinnut, tämän minä sain

-Saila 2012-

 

SILLALLA

 Kaunis ja koristeellinen tai ruma ja karu, monia siltoja matkalla

Katsoja näkee oman totuuden

Eilen erilainen, tänään toisenlainen, huomenna muunlainen

Silta, yhdistävä ja erottava

Ennen niin tuttu ja turvallinen, yhdistävä

Huomenna pelottava ja erottava, täytyy valita puolensa

Kumman suunnan valitsee, vai pudottautuuko alas

Hyppy tuntemattomaan vai takaisin tuttuun ja turvalliseen

Luovutanko, pudottaudunko kokonaan sillalta

Vaikka tuttu ja turvallinen olisi hieman tuskaisa, tietäisi mitä löytää

Uuteen tuntemattomaan, epävarmaan ja jännittävään, mahdollisuuteen jota ei tunne ollenkaan

Kun on sairas, ei uskalla hypätä uuteen, ottaa riskejä

Kun on sairas, ei osaa tehdä edes päätöksiä, ei pysty valitsemaan, ei luota itseensä