Voimaeläimiä

Vietimme tällä viikolla työpaikkani tyhy-päivää Korkeasaaressa. Pääsimme tutustumaan eläinmaailmaan luennon ja opastetun kierroksen parissa. Kuulimme eläimistä monta tarinaa ja näimme lähes kaikki eläintarhan eläimet. Kissaeläimetkin olivat innokkaasti liikenteessä. Ilmeisesti ilma oli mukavan viileä ja osa kissoista nähtiin ruokailemassa. Reilun vuoden ikäiset leijonan pennut haistelivat valppaana ilmaa kun naapuri aitauksessa oleva tiikeri oli saanut ateriansa. 

Oli mahtavaa seurata eläimiä, varsinkin suuria kissoja. Eleet ja liikkeet näyttävät lähes samoilta kuin lemmikkikissojen, vaikka kokoeroa on huomattavan paljon. Sain ikuistettua monta kissaa kameralle, joka ei monesti onnistu, niiden piilotellessa. 

Olen aina tykännyt eläimistä niin lemmikeistä, luonnon eläimistä kuin eläintarhojen asukeistakin. Asuessani aikoinaan vuoden Kööpenhaminassa minulle oli vuosilippu eläintarhaan jossa vierailin usein. Luonnossa tykkään seurata oravien, lintujen ja muiden metsän eläinten touhuja. Parasta on nähdä lasten onni kun oravat ja linnut uskaltautuvat syömään ihan viereen. 

Koira meillä on ollut noin kolme vuotta, ja sen hulvatonta menoa on ilo seurata. Kaveri huolehtii aina lapsista kun ulkoilemme koko perhe, kukaan ei saa jäädä kauaksi jälkeen. Jos joku on perheestä kipeänä, koira nukkuu uskollisesti vieressä (Paitsi isännän kohdalla käy vaan vilkaisemassa onko kaikki hyvin ;).). Energinen kaveri myös lenkkeilemään, vaikka ei tykkää kovin aikaisista aamuherätyksistä, kylmästä ja märästä. Rodultaan Arttu on brasilianterrieri, joka muistuttaa luonteeltaan enemmän kissaa kuin koiraa. Tykkää lämpimästä, nukkuu kerällä pyykkikopassa ja katselee maailmaa ikkunasta sohvan selkänojalla istuen.

Lemmikeistä saa ihanaa energiaa, lohtua, ymmärrystä ja seuraa, vaikka ne joskus jaloissa pyöriikin. Luonnon eläimet muistuttaa kuinka mahtava ja monipuolinen luonto vuodenaikoineen meille Suomessa on, vaikka välistä onkin synkkää ja pimeää. Eläintarhan upeat yksilöt antavat voimaa, kauneudellaan ja ainutlaatuisuudellaan, vaikka muistuttavatkin kuinka osa lajeista on lähes kadonnut ihmisten toimien takia. Katsellaan ja ihaillaan upeaa elämään ympärillämme.

Minä ja Arttu, kun kaksi marjaa.

Tässä muutamia ikuistamiani Korkeasaaren asukkeja. Näitä katsellessa tulee niin hyvälle tuulelle, on ne vaan upeita. Voimakuvia, voimaeläimiä.

Minun tarvitsee voittaa vain itseni

Olen harrastanut liikuntaa kouluikäisestä saakka, lajeja vaihdellen. Melko tavallinen tarina, teini-ikään saakka lapsuuden harrastukset, jotka pikku hiljaa jäävät. Aikuisuuden kynnyksellä jotain uutta, joka unohtuu vauva- ja lapsiarjessa. Lasten ollessa isompia alkaa taas liikunta kiinnostaa ja saattaa jopa hurahtaa liikunnan tuomaan hyvään oloon.

Kolmannella luokalla aloitin yleisurheilun, hiihdon ja lentopallon. Yleisurheilu unohtui jossain vaiheessa, mutta lentopalloa ja hiihtoa harrastin yläasteen loppuun saakka. Yläasteen loputtua, muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, oli helppoa lopettaa. Tuolloin minulla oli ehkä maailman surkein itsetunto ja enkä aiemmin uskaltanut sanoa vihaavani hiihtoa ja inhoavani lentopalloa. Metriäkään en ole hiihtänyt sen jälkeen! Lentopallosta lajina pidin, mutta olin tosi huono siinä. Minulla oli niin surkea itseluottamus, etten pysynyt kentällä kassassa ja unohdin kaiken osaamani.

Tilannetta ei helpottanut yhtään, että kaikki kaverini sekä isosiskoni pelasivat ja olivat minua parempia. Huonolla itsetunnolla vertailin itseäni koko ajan muihin ja koin huonommuutta. Kärsin ja häpesin todella siellä vaihtopelkillä, kaikki pääsivät todistamaan epäonnistumistani. Joka kevät päätin lopettaa, silti minut saatiin syksyllä houkuteltua mukaan. Kai ajattelin, jos kesällä olisi tapahtunut ihme ja osaisin. 

Aikuisuuden kynnyksellä liikunta muuttui pakonomaiseksi kehon rääkkäämiseksi tavoitteena ainoastaan laihtuminen. Saatoin lenkkeillä tuntikausia, syömättä juuri mitään. Kuntosalilla ja jumpissa kävin vain siksi, että laihtuisin. Kun tavoite oli saavutettu, piti laihtua lisää. Aina kun paino ei tippunut tai nousi, morkkis oli valtaisa. Käytin liikuntaa tunteiden hallintaan, kun en muuten osannut. Epävarmuuteni ja surkea itsetuntoni sai kerjäämään huomiota ihmisten kauhisteluilla kuinka laiha olen. 

Kuntosaliharrastukseni oli vuosia tauolla lastentulon ja masennuksen, uupumuksen sekä syömishäiriön takia. Olin liian väsynyt liikkumaan, liian heikossa kunnossa ja lopulta superhyvä keksimään tekosyitä. Sinällään pelkoa toivat huonot kokemukset sekä jännitys osaanko liikkua lempeästi ja itselleni armollisesti. Pystynkö syömään ja liikkumaan järkevästi. 

Olen vihdoin löytänyt todellisen terveen liikunnanilon, nyt 33-vuotiaana naisena. Enää en vertaile itseäni muihin tai koe huonommuutta. Tavoitteenani on voittaa vain itseni. Liikunta tarjoaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Pystyn keskittymään siihen kuinka itse kehityn ja opin, en siihen ovatko muut minua parempia. Mikä tärkeintä en luovuta, uskon siihen että osaan, pystyn ja opin. Riittää kun voitan itseni ja pääsen tavoitteeseeni. Ja jos en pääse tavoitteeseen heti, niin sitten hieman myöhemmin. Samalla saan tuulettaa päätä ja keskittyä vain itseeni, ihan parasta mielenterveyskuntoilua. Voin rehellisesti sanoa olevani ylpeä itsestäni. Jokaiselle tekee hyvää harrastus jossa kokee onnistumisia ja kehittymistä, oli se sitten neulominen, ruoanlaitto, juokseminen, jooga, kirjoittaminen, värittäminen, mikä vain. 

Nyt opin yhdenkädenpunnerruksen, jota aion edelleen kehittää. 

 

Seuraava haaste on Muscle Up eli palomiespunnerrus. Tämän treenaamisen aloitin tänään niin innokkaasti että sain yhden puhjenneen rakon kämmeneen ja toisen sormeen. :D

 

Neljäs ja viimeinen Cross Training treeni

Eilen oli neljäs Cross Training treeni, joka todella vei kaikki mehut eli huippu treeni. Porraslämmittelyn jälkeen tehtiin korttipakka-treeni. Eli jokainen maa edusti tiettyä liikettä ja kortin osoittama numero kertoi toistojen määrän. Neljä kertaa 91 liikettä plus jokerit. 91 punnerrusta, 91 burpeeta, 91 vatsalihasliikettä, 91 askelkyykkyä panon kanssa (yksi liike = yksi askel molemmille jaloille). Ensimmäinen jokeri oli Toes To Bar ja toinen paikallaan juoksu polvet korkealle nostaen, noin puoli minuuttia kumpaakin. Kuulostaa ihan hullulta ja sitä se olikin. Aikaa meillä meni noin 46 minuuttia!

Vatsalihakset pystyin tekemään suhteellisen helposti. Askelkyykyt tein 5 kg ja 10 kg painoa vaihdellen, paino oli liikkeessä suorilla käsillä pään päällä. Suurin osa punnerruksista meni miesten punnerruksina. Joitakin punnerruksia tein tytösti polvet maassa, jotta sain suoritukset tehtyä mahdollisimman puhtaasti. Burpeita tehdessä alkoi loppua kohden tuntua siltä, että päivällä syödyt rakettispagetti, jauheliha ja raejuusto pyrkivät takaisin. Korvasinkin osan burpeista hyppykyykkyinä joka oli vaihtoehtoliike. Supertehokas treeni ja meillä oli tosi kivaa. Treeni sopii hyvin ryhmässä tehtäväksi, tulee pientä kilpailuhenkeä ja kaverin tsemppaamista. Liikkeet on mahdollisuus tehdä oman kunnon mukaan, eli sopii kaikille. Ja hienosti meistä kaikki jaksoi tehdä harjoituksen. 

Olen nyt käynyt neljä kertaa kokeilemassa Cross Training treeniä ja tykännyt kyllä tosi paljon. Neljän viikon aikana olen oppinut paljon ja saanut ideoita sekä monipuolisuutta omiin treeneihin. Ensi viikolla jatkan taas pelkästään omissa treeneissä. Kiitollisena ja kokemusta rikkaampana kiitän EasyFit Pasilaa blogiyhteistyöstä. 

Yksi liike minkä olen oppinut Cross Trainin ryhmässä on Toes To Bar. Vielä vaatii hiomista, jalat suoremmaksi ja jokaisella heijauksella ylös asti! Aiemmin olin kyllä tehnyt jalan nostoja, mutta vihdoin hoksasin mistä tuossa on kyse! Kaikki on siis mahdollista kun uskoo itseensä, harjoittelee ja eikä luovuta!

Suhteellisen tehokas vatsalihasliike, ei tarvitse hirmuisen montaa tehdä.

Blogiyhteistyö EasyFit Pasilan kanssa.