Minä kokemusasiantuntija – paljon kysymyksiä

Äkkiä on hurahtanut aika siitä kun ensimmäistä kertaa astuin Mielen avain hankkeen kokemusasiantuntija koulutukseen. Ensimmäinen vuosi meni itse opiskellessa, toinen vuosi ohjatessa uusia opiskelijoita. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän koen, että minulla on opittavaa. Kokemusasiantuntijuus saa uusia ulottuvuuksia minun maailmassani ja alan pohtia mitä se todella on minulle, miten sen voi määritellä? Voinko olla asiasta montaa mieltä? Kuka on kokemusasiantuntija? Mitä on kokemusasiantuntijuus?

Jos mennään vuosikymmenten tai vuosisatojen taakse, näen monenlaista kokemusasiantuntijuutta. Eipä silloin ollut oppikirjoja, internetiä, älypuhelimia, naistenlehtiä, radiota, televisiota jne. Kuitenkin kummasti poika oppi talon työt isältään, ehkä jonkun vinkin isoisältään. Tytär oppi kutomisen ja lapsen hoidon, äidiltään ja isoäidiltään. Eikö tämäkin ole eräänlaista kokemusasiantuntijuutta? Oma kokemus on muokattu sellaiseen muotoon, josta voidaan antaa ja jakaa? Aina ei ehkä onnistuttu ja jatkettiin sukupolvien yli samoja harmeja, mutta oli ainoita tapoja oppia. Ja eri ammattikunnissa oli oppipojat, kisällit ja mestarit. Kokemuksella se oppi on kerätty ja jaettu. 

Noo, ehkä tämä menee jo vähän turhan kauaksi. Tullaan siis lähemmäksi. Varsinkin päihdekuntoutuksessa on vuosikymmenten ajan käytetty kokemusasiantuntijuutta, toki usein käsittääkseni käytetty sanaa vertainen vertaistuki. Mielenterveyhdistyksissä on myös käytetty vertaistukea ja vertaistoimintaa, kokemuksen tuomaa tietotaitoa on pyritty viemään eteenpäin ja vaikuttamaan. 

Tämä on siis mielestäni äärimmäisen haastavaa ja herkullisen mielenkiintoista pohdittavaa. Mitä sellaista kokemusasiantuntija pystyy tarjoamaan, jota nämä vertaistoimijat eivät pysty? Vai ollaanko samalla viivalla? Onko edes mitään järkeä vaivata pientä päätäni moisella asialla? No, on kai kun pistää ajattelemaan. 

Huomasin viime viikolla, että KoKoA eli koulutetut kokemusasiantuntijat on koonnut kokemusasiantuntija työlle palkkiosuositukset. En oikein osaa sanoa mitä ajatella? Onko tämä hyvä vai huono juttu? Sävähdän sitä onko meidän kokemukset kaupan? Voiko tarinallemme lyödä jonkun hintalapun? Tekeekö hinnoittelu työstä kaupallista? Mitä se kokemusasiantuntijuus on? Onko se ammatti josta maksetaan? Entäs ne kaikki kymmenet, sanat, tuhannet suomalaiset jotka tekevät vapaaehtoistyötä eri yhdistyksissä ja järjestöissä, entä jos hekin alkavat vaatia palkkaa? Kuinka meidän kolmannen sektorin silloin käy? Vai onko tämä loistava lähtökohta saada kokemusasiantuntijoille heille kuuluva palkka?

Olen itsekin toiminut sekä palkallisena, että palkattomana kokemusasiantuntijana. Onhan se kiva tunne kun siitä maksetaan kun tekee töitä. Pohdin vain sitä mikä on se raja jolloin on kokemusasiantuntija tai ihan joku muu ammattilainen? Jos teen mielenterveystyötä teekö sitä aina kokemusasiantuntijana ja omana itsenäni? Minä kirjoitan ja kuvitan mielenterveysaiheista, olenko silloin kokemusasiantuntija vai toimittaja? Piirrän sarjakuvia ja teen valokuvateoksia olenko silloin kokemusasiantuntija vai taiteilija? Ohjaan erilaisia ryhmiä olenko silloin kokemusasiantuntija vai ohjaaja? Olen mukana järjestämässä mielenterveystapahtumaa olenko silloin kokemusasiantuntija vai vapaaehtoinen? Olen mukana ohjausryhmässä olenko kokemusasiantuntija vai asiantuntija?

Onko kokemusasiantuntijuus ammatti, jossa voi tehdä mitä vaan? Voi voisiko se tuoda eri tehtävissä toimimiseen rikkautta, syvyyttä ja ymmärrystä nähdä asioita? Arvostan ehdottomasti saamani kokemusasiantuntija koulutusta, ja sitä kautta saamani oppia, enemmän kuin mitään muuta koulutustani. Koulutus, ihmisten tarinat ja asioiden ymmärrys on rikastuttanut minua ja elämääni todella. Olen koulutuksen ja kokemuksen kautta saanut mielettömän varmuuden siihen sisällä kyteneeseen paloon auttaa toisia, kanssa kulkijoita, heidän läheisiään ja lisätä ihmisten ymmärrystä.  Kun olen nähnyt ja kokenut olen uskaltanut hyödyntää ja tarjota omaa tietotaitoani. Meneekö tässä nyt kuitenkin vähän sekaisin mikä osa on sitä kokemusasiantuntijuutta ja mikä muuta ammatillisuutta? Koen tarpeelliseksi herättää pohdintaa!

Tähän maisemaan ja kuvan tyyneyteen, on hyvä jäädä pohtimaan.